Rai-rai-raitoja

Viimeaikaisten neulomusten valossa ei liene mikään yllätys, että minä pidän raidoista? 

Tällä kertaa raitojen vastaanottajaksi päätyi kuopus. Kapeat, nurin neulotut raidat miellyttävät minua mutta yleensä vain kaavoihin kangistuneena tulee tehdyksi niitä sileää oikeaa -puseroita - nyt siis kerralla täyskäännös ympäri ja koko pusero nurjaa.

Takin pohjana on vanha tuttu Diplodocus. Silmukkamäärä on noin nelivuotiaan koko, sukkalangoista neulottuna takki sopii hyvin pienikokoiselle kolmivuotiaalle. Lankoina syksyn lankamessuilta ostettuja pikkunöttösiä Colinette Jitterbugia sekä valkean langan loputtua myös muita valkeita sukkalankoja. Yhteensä takkiin kului lankaa 180 g. 

Jos tammikuun valossa on hankala saada hyviä kuvia sisällä, niin yrittäkääpä vielä lisätä yhtälöön kuvaushaluton kolmivuotias. Ei ole helppoa ei. Onneksi sentään barbi, hiiri ja angrybird kuvausrekvisiittana auttoivat tyttöä pysymään hetken kameran edessä...

Vilja

Elokuussa valmistunut Old Romance on ylivoimaisesti loppuvuoden ylivoimaisesti käytetyin neuleeni. Takki on helppo napata lämmikkeeksi aina tarvittaessa, ja malliltaan ja väritykseltään takki sopii myös monen vaatteen kanssa. 

Toinenkin versio piti siis samasta takista saada. Mittarin lisäksi joulupukki toi myös lahjakortin Titityyhyn, ja tuolta löytyi  Louhittaren Luolan Pohjan neitoa hihojen pitsisuikaleiksi ja Rintalan tilan Iivaria takin pääväriksi. Lanka siis ohjetta huomattavasti paksumpaa (Iivari DK/worsted, Pohjan neito sport) joten sekä silmukkamääriä että kerroksia piti vähentää vähän sieltä ja täältä, perusteena ihan vain vanha kunnon mutu.

Alkuperäiseen Old Romanceen olen välillä kaivannut kiinnitysmahdollisuutta joten tähän versioon oli napit ja napinreiät tehtävä. Nappilistat ja kaulus on viimeistelty i-cordilla; suosikkini ehkä kaikista neulemaailman tekniikoista jota pyrin soveltamaan aina tilaisuuden tullen. Lisäksi niskan istuuvuuden parantamiseksi kavensin pitsisuikaleen takareunan kohdalla joka toisella kerroksella. 

Old Romance by Joji Locatelli

Rintalan Tilan Iivari (300 g) ja Louhittaren Luolan Pohjan neito (80 g)

Suunnitelmissa oli tehdä takista pitempi, mutta neljäs kerä Iivaria on kadonnut jonnekin matkalaukkujen syövereihin. Voisin vaikka vannoa neljä kerää Iivaria Titityystä ostaneeni ja nämä kerät myös mukaani Jyväksylästä ottaneeni, mutta niin vain kotona oli kolme kerää jäljellä. Menee tämä toki näinkin, mutta ehkä se kolmas, pidempikin takki on vielä neulottava...

(Vilja)peltoa onkin hyvä tarkkailla niin pitkään kun se tässä vielä on: vuoden päästä paikalla pitäisi kulkea ruuhka-aikoina loputon autojen virta.

Uusi lelu

Joulupukki muisti minua tänä jouluna erittäin mieluisilla lahjoilla. Yksi näistä lahjoista oli uusi sykemittari, Suunnon Ambit 2S. Vannoutunut Suunnon käyttäjä olen ollut viimeiset seitsemän vuotta - kun tuli aika uusia mittari, ei vaihtoehtoja oikestaan edes ollut: Suuntoa sen olla pitää. Kun vielä Ambit oli kutkuttanut mielessä jo pitkään, ja 2S löytyi alennuksesta, oli tämän joulun toivelahja selvä.

 Itse kellossa ei suuriakaan eroja ole vanhaan T4C:hen. Start ja lap -näppäimet ovat samoilla paikoilla kun vanhassa tutussa kellossakin eli niitä ei tarvitse ihmetellä. Harjoitus tosin käynnistetään eri tavoin kuin T4C:ssa, ja tätä joskus aamuhämärässä silmät ristissä joutuu edelleen välillä ihmettelemään.

Suurin ero on kuitenkin treenien analysoinnissa jälkeenpäin. T4C:stakin olisi kai datan saanut ulos, mutten koskaan tullut kaapelia hommanneeksi. Ambit 2S:ssa kaikki tarvittava tuli mukana joten kerran viikossa on aika purkaa data kellosta ulos: irti saa niin treenien määrän sekä kustakin liikuntakerrasta yksityiskohtaista tietoa. Kaikkea tietoa tuskin koskaan tulen tarvitsemaan, mutta onhan dataa kiva tietokoneella tutkia...

Kartalle piirtyvä reitti nyt tietenkin on yksi suosikeistani - kiva nähdä missä onkaan juossut, tai tässä esimerkkikuvan tapauksessa, lasten kanssa rasteja suunnistusmaastosta etsinyt. Reitin väri myös kertoo tässä tapauksessa sykealueen: vihreä on kevyttä etenemistä, keltainen kohtalaista. Värien vaihtumiskohta kertoo tässä tapauksessa myös suunnistusradan päätepisteen ja auton sijainnin: muun perheen lähtiessä kotimatkalle autolla kuljin minä matkan (13.6km) juosten.

Kartan lisäksi myös korkeuskäyrät ovat suosikkejani. Sunnuntain maastokisan profiili on kyllä minun mielestäni kaikkea muuta paitsi tasainen - jos tämä reitti on muka flat, niin koskaan en kyllä lähde juoksemaan kisaa joka mainitaan reitiltään kumpuilevaksi...

Samaan kuvaajaan on myös mahdollista saada useampiakin parametreja samanaikaisesti tutkittavaksi. Perjantain ratatreeneissa alkulämmittelyjen ja tekniikan jälkeen juostiin sadan metrin vetoja sadan metrin palautuksin. Hetkellistä nopeutta kun ei koskaan tule juurikaan juostessa vilkuilleeksi, sen kun vain painaa menemään, niin jälkikäteen on kiva katsella mitä vauhtia etenikään. Tässä tapauksessa vauhti oli vedoissa mukavan tasainen - hyvin tosin myös näkee radan toisen puoliskon liukkauden vaikutuksen vauhtiin; joka toinen veto kun on aavistuksen hitaampi. Jäisellä radalla ei oikein uskaltanut täysiä päästellä.

Kaiken kaikkiaan kello on todella mieleinen ja hyvä lenkkiseuralainen. GPS-ominaisuus tuo kuitenkin kelloon kokoa, joten normaaliin arkikäyttöön ei kello minulle sovi - vanha T4C oli minulla aina ranteessa, tämä Ambit on aivan liian massiivinen. Uusi, ja vähemmän mieleinen ominaisuus on myös akun kestokyky: T4C vaati pariston vaihtoa ehkä kerran tai pari vuoteen, Ambit pitää ladata kerran viikossa. Toisaalta tämä on myös etu; ei enää paristojen vaihtelua ja niiden kaupasta etsimistä. Ilmeisesti Ambit on myös akunkestoltaan gps-kellojen huippuluokkaa (lähde: FB:n RMR-palsta), ja ainakin miehen Garminin (210) minun kelloni pesee tässä kisassa mennen tullen.

X-country Sunday

Alkusyksystä kaipuu ratatreeneihin kävi liian kovaksi joten alkoi armoton lähiseutujen juoksuseurojen kartoittaminen. Pari vuotta sitten kaikki olikin niin helppoa, sen kun vain liittyi lähimpään aikatauluista välittämättä, mutta nykyään lapset ja heidän harrastuksensa asettavat myös omat rajoituksensa meidän vanhempien iltamenoille. Lähimmät juoksuseurat tipahtivatkin samantien pois aikatauluista lasten harrastustoiminnan perusteella. Onneksi parinkymmenen kilsan säteeltä löytyi sopiva: treeneja lauantaita lukuunottamatta jokaisena päivänä, ja mikä parasta, ratatreenit perjantaina.  

 Ihan pelkästään ei kyllä radalla seurassa pysytä. Talvisin seudun juoksuseurat kisaavat (puolitosissaan?) maastojuoksuliigassa: jokainen seura laittaa kisan pystyyn vuorollaan, matkaa vajaa kymppi ja ilmeisesti mitä mutaisempi maasto sitä parempi. Mäkisestä maastosta lisäbonusta - tämänpäiväisen reitin mainostettiin olevan 'flat', mutta oli kyllä mäkisin tasainen maasto missä olen ikinä ollut... Matkana tänään 5.5 mailia (Suunnon mukaan 9.08 km), ja aikaa minulla kului 50 minuuttia ja risat. Ilmeisesti pääsin ihan pisteillekin asti eli hyvin meni.

Kisan jälkeen ja hengityksen tasaannuttua oli aika tarkastella vahinkoja. Kengät, hmm, ehkäpä pesun tarpeessa. Myös trikoot voisi pestä - kuraa löytyi takamuksesta asti. Piikkiherne (gorse) oli repinyt sormen verille, ja kotona veriläiskiä paljastui myös reisistä. 

Hauskaa siis oli ja parin viikon päästä uusiksi kauden viimeisessä maastokisassa!

On the Snow

Yorkista löytyi nappien lisäksi myös lankaa. Olikin muuten kiva kauppa jossa olisi ollut mukavampi viettää pidempäänkin aikaa tutkien valikoimia - nyt vain matkaseuralaiset eivät oikein olleet innostuneita lankavalikoimista... Mukaan kuitenkin lähti neljä kerää Juniper Moon Farmin Moonhinea värissä Swimming Pool.

Ennen joulua ei ollut aikaa tehdä mitään ylimääräistä eli langat joutuivat odottamaan vuoroaan joululomaan saakka. Mukaan lomalle lähti myös voittokerä vihreää Malabrigo Rioa, ja hyvä niin - ei olisi Moonshine yksinään puseroon riittänyt.

Mallina Joji Locatin On the Grass. Moonshinea kului n. 3.7 kerää ja Riosia puolikas. Muokkauksina yläosan joustimen jatkaminen ohjetta pidempään sekä hihalisäysten neulominen yläosan kanssa samanaikaisesti contigunous methodin mukaisesti. Koko n. S.