Kevätpuolikas

 Tämä viikonloppu on ollut kiireistä aikaa puolimaratonien järjestäjille - tässä parinkymmenen kilometrin säteellä on ollut parikin kisaa, ja kauempana valinnanvaraa olisi ollut vieläkin enemmän. Turha kuitenkin lähteä merta edemmäs kalaan eli naapurikylään vaan puolikasta juoksemaan.

Kaverit onneksi asuvat lähtö- ja maalialueen vieressä eli autolle oli varma ja helppo parkkipaikka tiedossa. Lisäksi puolikkaan lähtöä saattoi hyvinkin odotella sisällä lämpimässä; kevät ei edelleenkään tunnu etenevän ja tänäänkin aamulla ulkona oli vain +4 astetta. Kiva juoksusää, ei siinä mitään, mutta parin tunnin hengailu kisavaatteissa ulkona saa kyllä tuossa säässä kropan hyvin kankeaksi.

Kisakeskus oli kylän keskustan tuntumassa puistossa. Reitti oli miellyttävä juostava: kylän halki juostiin pariin otteeseen (alussa kierrettiin kaksi lyhyempää lenkkiä ennen pidempää maaseutukierrosta) ja pääkatuhan oli täynnä innokkaita kannustajia. Tykkään; kyllä kannustus vaan saa jalat nousemaan!

Tämä oli ensimmäinen aikatavoitteellinen puolikkaani sitten kuopuksen syntymän, ja mitä sitä pienempiä tavoitteita asettamaan kuin ennätyksen parantaminen. Alku alkoikin lupavasti: juoksu sujui, kilometrit taittuivat tasaista 4'50/km /tahtia ja ennen kuin huomasinkaan matkasta oli jo reilu puolet takana.

Sitten tapahtui jotain. Ilmeisesti elimistö oli kuluttanut jo helposti saatavan energian, katsojakato masensi (pienillä maalaisteillä ei pahemmin katsojia ollut) tai jotain mutta joka kerta mittaria vilkaistessa vauhti vaan vaikutti hyytyvän. Oli kyllä jokseenkin ihmeellinen tunne; kaikkensa vain tekee mutta vauhti hidastuu... ja hidastuu... ja hidastuu...

Alun hurjastelulla olin kuitenkin jonkinlaista puskuria saanut väsähtämistä varten rakennettua, ja onneksi maalaiteiltäkin päästiin taas ihmisten ilmoille. Kannustusta siis alkoi taas tulla, ja mikä parasta, jelly babies -tarjottimia alkoi myös esiintyä. Sokeria! Energiaa! Viimeiset pari mailia menivätkin puhtaalla sisulla eteenpäin kelloa jatkuvasti vilkuillen - pelivaraa näyttäisi olevan eli eiköhän se ennätys täältä putkahda.

Ja niin kävi. Bruttoaika selvästi alle 1.45, netto reilun minuutin vähemmän eli 1.43 ja risat. Maalisuoralla sain jopa loppukirinkin vetäistyä, hyvä minä!

Käyrässä se väsähtäminen ei niin dramaattiselta näytä kuin maastossa, mutta kyllä vain lopussa kilometrit alkoivat auttamatta tippua 5 minuutin huonommalle puolelle.

Passenger

Helmikuun alkupuoliskolla olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan Annamaria Ötvösin hakiessa testineulojia uudelle ohjeelleen. Koska malli oli juuri se mitä olin jo jonkin aikaa, tuloksettomasti, haeskellut itselleni neulottavaksi en tuossa tilanteessa lainkaan aikaillut vaan laitoin heti viestiä innokkuudestani ohjetta testaamaan.

Kokeneiden suunnittelijoiden ohjeiden testaaminen on kyllä joka kerta ollut todellinen ilo. Tässäkään ohjeessa ei ollut yhtään epäselvyyttä eikä virheitä, vaan ohjeen mukaan pystyi neuloa posottamaan mitään sen suurempia miettimättä. 

 Passenger by Annamaria Ötvös

Malabrigo Yarn Rios, väri Teal, 500 g

Työ on aloitettu ylhäältä hartioista. Ensin neulotaan ylempi takakappale, kainaloihin saavuttaessa silmukat jätetään odottamaan ja neulotaan etukappale valmiiksi. Kainaloissa työ yhdistetään ja neulotaan loput vartalosta, minkä valmistuttua on enää hihat ja kaula-aukon viimeistely. Helppoa ja yksinkertaista!

Lankana on Malabrigo Rios värissä Teal. Aiemminhan olen käyttänyt tätä lankaa osana villapaitaa sekä (nyttemmin esikoisen omimassa) myssyssä. Isommissa pinnoissa langan käyttäytyminen oli siis täysi arvoitus...

Etukäteen lähinnä pelkäsin  eläväpintaisen ja pienissä erissä käsinvärjätyn langan selviä sävyeroja kerien vaihtuessa. Nämä kerät olivat kuitenkin mitä ilmeisimmin samaa värjäyserää sillä kerien välillä ei eroja ollut - ainoa selkeä värinvaihto on takakappaleen yläosassa, vähän ennen kainaloita, jolloin langan sävy muuttuu yht'äkkiä astetta tummemmaksi. Muutos siis tapahtui kerän sisällä, ei kahden kerän muutoskohdassa.

Tätä sävyeroa lukuunottamatta lanka vaikuttaa hinta-laatusuhteeltaan aivan loistavalta! Neuletuntuma on miellyttävän silkkinen, neulepinta tasainen ja väri miellyttävän elävä. Etukäteen pelkäsin eniten pehmeän langan nopeaa nukkaantumista mutta tämä pelko osottautui turhaksi - pusero on ollut päällä viikottain (talvi tuntuu täällä vaan jatkuvan ja jatkuvan, eli lämpimät ja mukavat neuleet ovat nyt arvossaan) ja neule on edelleen hyvässä kunnossa ilman järkyttäviä nukkapalloja. Voin siis lämpimästi suositella sekä tätä ohjetta että lankaa!

Uusi rakas

Silloin tällöin Ravelrysta silmiin osuun ohje joka on pakko päästä tekemään heti, muista keskeneräisistä projekteista viis. 

Justyna Lorkowskan Masgot on yksi näistä pakko saada! -töistä. Ohje osui silmään viikko sitten tiistina (ilmeisesti julkaistukin vasta päivää tai paria aiemmin?) ja pakkohan se oli samantien aloittaakin kun laatikosta löytyivät ne juuri oikeat langatkin.

Vihreälle Alegrialle olin jo huiviohjetta jonkin aikaa etsinytkin, mutta sopivaa ei ollut tullut vastaan ennen tätä. Kun vielä vihreälle löytyi pariksi valkeaa Definitionia ja kontrastiksi kirkkaan keltaista Twinkleä oli huivi lupaava heti alkusilmukoista lähtien. 

Eikä lopputulokseen todellakaan tarvinnut pettyä. Huivi on ihanan pehmeä ja lämmin kaulalla eli menee lämmikkeenä ihan sisällä (missään ei ole niin kylmä kuin englantilaisessa talossa talvella...) kuin ulkonakin.

Tämä on rakkautta ensi kietaisulla.

Masgot by Justyna Lorkowska

Manos del Uruguay Alegria, 70 g

Artesano Definition 70 g

EasyKnits Twinkle 50 g

Ei näin

Uusi huivi valmistui, ja luonnollisestikin viimeistelyyn kuului pesu ja kuivumaan huolellisesti pingottaminen. Unohdin vain ottaa aina niin omatoimisen kuopuksen huomioon...

Lopputulos: huivi kasassa lattialla ja nuppineulat huolellisesti sänkyyn pisteltyinä. Toivottavasti tuossa nyt ovat ne kaikki eikä yöllä mitään pisteleviä yllätyksiä löydy.