Amethyst Iris

Jos morsiamet saattavat nykyisin vaihtaa illan mittaan asuaan, niin mikseivät myöskin vieraat? Kirkkoon ja alkuillaksi varasin harteilleni Aisligin mutta loppuiltaan halusin jotain helpommin juhlinnan tuoksinassa mukana pysyvää.

Amethyst Iris kolahti heti ilmestyttyään mutta tuolloin ohjetta ei ollut vielä saatavilla EUssa helposti netistä. Kesäkuun alussa ohjetta uudestaan katsellessa myös meille Euroopassa asuville oli Ravelry download tullut mahdolliseksi, wohou! Oman ponchoni halusin kuitenkin saada ohuesta langasta tehdyksi joten minun kappaleessani lankana on juhlaneuleiden luottolankani (Artesano Alpaca Silk 4ply) ja silmukkamäärissä on seurattu ohjeen suurinta kokoa. Hyvin onneksi sopii; vaikka tällä kertaa tiheyksiä jopa laskeskelin oli koon valinta silti hieman arpapeliä.

Amethyst Iris by Monika Sirna

Artesano Alpaca Silk 4ply 160 g, väri Cyclamen

Ja niinhän siinä sitten kävi ettei hääjuhlassa mitään lämmikettä tarvittu; Suomeen kun veimme mukanamme Englannin helteet ;). Eiköhän tälle poncholle silti muulloinkin käyttöä löydy - ainakin häitä seuraavana päivänä oli aamun viileydessä tällainen lämmike juuri passeli.

Helsinki City Marathon 2015

Kahdesti olen HCM:iin osallistunut ja kahdesti on persiilleen mennyt (pardon my French). Koska kolmas kerta toden sanoo ja sopivasti oltiin Helsingissä tapahtuman aikoihin niin pitihän se entinen kotikisa mennä vielä kerran testaamaan - jos nytkin kisa menisi penkin alle jättäisin HCM:n suosiolla tästäedes muille.

 Ready, steady, go!

Valmistautuminen ei ainakaan mikään oppikirjaesimerkki maratonille valmistautumisesta ollut. Lake Districtin jälkeen lenkkejä on ollut alle kymmenen, mutta onneksi sentään olen keskittynyt tankkaukseen. Lisäksi jalkoja oli hyvä lepuuttaa viimeiset pari päivää Metsätalon äärimmäisen mukavissa penkeissä... Lauantaina olo oli siis turpea ja jäykkä, ei mikään hyvä lähtökohta maratonille.

Joku perheenjäsen sentään osaa juosta HCM:lla lujaa

Onneksi lasten minimaratonilla sai sentään pahimpia jäykkyyksiä jaloista oiottua. Siltikään olo ei ollut kovinkaan luottavainen oman startin koittaessa, mutta koska aina täytyy yrittää lähdin kuitenkin tavoitevauhtiani matkaan.

Ennakkotietojen mukaan uusitun reitin piti olla entistä nopeampi. Minun mielestäni reitti ei kyllä erityisen nopea ollut, Lehtisaaren ja Lauttasaaren mäet söivät naista jo ensimmäisellä kierroksella ja tavoitevauhti tyssäsi jo 15 kilometrin tienoille. Juosten sain silti edettyä yli puoliväliin - Baanalla bongattu aviomies olikin hyvä tekosyy pitää pieni hengähdys- ja rupattelutauoko.

Tauon jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa normaalia kevyen lenkin vauhtia. Alkuun matkanteko tuntui edelleen raskaalta, mutta pikkuhiljaa juoksu alkoi taas maistua Munkkisaaressa tarjoiltu geeli antoi mukavasti lisäpotkua. Geelistä huolimatta noilla main takaa tullut 4h porukka veti aivan liian lujaa enkä edes yrittänyt tuohon kelkkaan hypätä.

Tällä toisella kierroksella en edes yrittänyt saarten mäkiä juosta vaan kävelin ne suosiolla. Turha raastaa jos helpommallakin pääsee, tärkeintä kuin kuitenkin minulle on se maaliin (ja maalista kotiin) omin voimin pääseminen ensiapuaseman kautta kulkematta.

Kevyemmin ottaminen kannatti. Lauttasaaressa juoksu taas maistui tai pikemminkin olisi maistunut - Munkkiniemen geeli tuntui nyt pyrkivän pikavauhtia ulos ja koska en ikuisiksi ajoiksi halunnut saada vähemmän mairittelevia kuvia itsestäni nettiin kiertämään oli parin kilometrin ajan käveltävä. Lopulta paine kuitenkin helpotti ja juoksemaan taas pääsin; suuri apu myös tässä kuuluu sille ihanalle ihmiselle joka appelsiinin lohkoja Lauttasaaressa jakeli. Appelsiini, tämän maratoonarin suurin herkku!

Baanalle asti hissuttelin kevyesti mutta sitten 4.15 -jänis kiri jostain rinnalle. Ylpeys ei enää antanut myöten tuota porukkaa päästää ohitse joten vauhtia oli kiristettävä ja loppumatka sisulla juostava. Kannustajille hymyileminen ja kiittäminen sai siis jäädä, loppumatkan todennäköisesti irvistelin kuin raivopäinen mutta se kannatti; huiman loppukirin jälkeen jänikset jäivät kauas taakse (Stadionin porttikongiin ainakin) ja 4.15 rikkoutui.

Alkuperäinen tavoite siis jäi hyvin kauas mutta tällä valmistautumisella se nyt olikin odotettavissa. Paremmin tämä HCM silti meni kuin aiemmat eli tältä pohjalta voisi ehkä neljännenkin kerran mukaan lähteä.

Pienet ladyt juhlimassa

Suomen alkukesä kun oli mitä oli, ei kesähäitä uskallettu lähteä juhlimaan ilman villaista lämmikettä.  Meille perheen naisille piti siis kehittää jotain uutta, kullekin lempiväriensä mukaan.

Esikoiselle  vaaleansinistä (väri Robin egg) ja pitsiä. Mallina Hiroku Fukatsun Hitofude aavistuksen muokattuna - hihoihin on lisätty pituutta kahden mallikerran ja leveyttä yhden mallikerran verran. Joko minun lankani oli ohuempaa kuin ohjeessa (tiheys, kuka sellaisesta muka piittaa...) tai malli on äärimmäisen pientä mitoitusta - tämä XS koko kun ei ole ollenkaan liian suuri kohta 150-senttiselle esikoiselle.

Hitofude Cardigan by Hiroku Fukatsu

Artesano Alpaca Silk 4 ply  n. 150 g

Kuopuksen takin kanssa tuli kiire (se täkki vei kaiken ajan ja energian...) joten mitään monimutkaista en uskaltautunut yrittämäänkään. Shalom Cardigan on osoittautunut jo useasti loistavaksi malliksi joten siitä siis minikoko tekeille, 20 silmukkaa luontikerrokseen lisäämällä ja vastaavasti hihojen erottamiskerrokselle silmukkamääriä säätämällä syntyi 3-vuotiaalle sopiva takki. Kasvunvaraa ei juurikaan ole mutta eiköhän tämä vielä jouluun asti päälle mene; ainakaan kuopuksen ruokamäärillä ei mitään nopeaa kasvuspurttia ole tiedossa.

Shalom Cardigan by Meghan McFarlane

Artesano Alpaca Silk 4ply, n. 120 g, väri Rosada

Sinä olet minun kevääni

Tässä kävi niin onnellisesti että häihin tuli kutsu. Hääparia haluttiin luonnollisestikin muistaa heidän suurena päivänään joten jo hyvissä ajoin tiedustelin parilta kelpaisiko käsintehty lahja. Innostuneen vastaanoton myötä alkoi värien tarkempi säätäminen ja mallin etsiminen - hääpari esitti väritoiveet, minä päätin loput.

 Viikonlopun nettisurffailun ja kirjojen selailun jälkeen malliksi valikoitui Moda Bake Shopin Wishes String Quilt. Värivalinta oli myös suhteellisen helppo, väritoiveina kun oli oranssi, sininen ja viininpunainen ei kovinkaan paljon värivalikoimaa ollut, etenkin kun halusin päästä helpolla ja tehdä täkin valmiista suikaleista...

Jos mallin ja värien valinta olikin suhteellisen nopeaa niin toteutus jäi (jälleen kerran) viime tippaan. Juhannuksen tienoilla havahduin huomaamaan jäljellä olevan ajan rajallisuuden joten pakko oli laittaa töpinäksi.

Itse blokkien ompelu ja päällisen ompelu oli loppujen lopuksi melko nopea homma eli parissa päivässä homma oli ohi. Sitten koitti se istumalihaksia ja kärsivällisyyttä kysyvä osio... Alunperin suunnittelin täkinpäällisen plus oheistarpeiden toimittamista ompelimoon ja valmiin täkin noutamista viikkoa myöhemmin. Sitten vilkaisin vähän tarkemmin hintoja ja koin aikamoisen järkytyksen - no way, kyllä yhden täkin nyt aina saa itsekin tikattua.

24 kokonaista neliötä, 12 puolikasta ja reunakaistaleet. Kokonaisen neliön tikkaus vei noin 2.5h eli siitä voi laskeskella kokonaistikkausaikaa... Aivan täysin en ehtinytkään täkkiä täysin valmiiksi saada ennen Suomeen lähtöä vaan viimeiset neliöt oli tikattava anoppilassa ja serkun luona vieraillessa. Valmiiksi kuitenkin täkki tuli, jopa 6 päivää ennen deadlinea!

Täytyy sanoa että olen aivan tolkuttoman ylpeä ja tyytyväinen tästä täkistä! Käsintikkauksen ansiosta taustapuolelle ei tullut yhtään kurttua vaan kangas asettui kauniisti. Valo myös siivilöityy todella kauniisti nurjalle puolelle paljastaen etupuolen värit astetta hillitymmin - kovinkaan usein täkkiä ei tosin tule näin tarkkailtua, mutta onhan se mukava lahja antaa kun tietää taustankin olevan kaunis.

Sinä olet minun sydämeni, sinä olet ruumiini
olet jokeni alkulähde ja virtani, levon meri
sinä olet minun kevääni ja sinä olet aurinkoni
sinä kannat aamua ja koristelet yöni
katso mihin kuljet varo askeleitasi
mihin lasket jalkasi kukat puhkeaa

-A. W. Yrjänä-

Tuhannesti onnea teille rakkaat!