Lankalaatikon tyhjennys jatkukoon

Lankalaatikon tyhjennys jatkui St. Aubin's Bayn jälkeenkin sukkalankapussin perkaamisella. Seitsemän kutakuinkin yhteensopivaa väriä toiseen pussiin ja perusraglan vireille. 

Raidoitus semirandomina, violettiin taittava pinkki on takin ns. pääväri (=isoin kerä jäljellä) joten tämä väri toistuu takissa useimmin. Hyvin myös onnistui tämän langan käytön optimoiminen, lanka loppui kymmenen silmukkaa ennen viimeisenä neulotun nappilistan päätöstä - viimeiset silmukat siis päätelty kimaltavalla pinkillä.

Kuopus halusi takkiinsa hupun joten sen hän myös sai. Huppu on tosin enemmän koristeeksi tarkoitettu, lanka alkoi jo huveta pelottavan nopeasti joten syvää koko pään peittävää huppua ei enää aikaiseksi saanut. Hyvin kuitenkin tämäkin kelpasi, hupun olemassaolo kun tuntui ylipäätään tärkeintä olevan, ei sen koko.

Yhteensä erivahvuisia sukkalankoja sai takkiin upotetuksi 210 g verran. Napit ovat myös kaikki laatikon kätköistä ja muista projekteista ylijääneitä yksittäiskappaleita.

Kinder Scout

Tilasin miehelle joululahjaksi Trail-lehden. Ekassa numerossa lukijoita kehotettiin kiipeämään vuoden aina seitsemälle UK:ssa sijaitsevalle vuorelle, ja mieshän tarttuii haasteeseen. Ekan vuorensa hän kävi jo valloittamassa tammikuussa mutta tälle toiselle reissulle lyöttäyimme minä ja lapset mukaan - meidänkin on joskus patikoimaan päästävä.

Peak Districtin länsilaidalla sijaitseva Kinder Scout oli mainio valinta koko perheen kohteeksi. Reitti oli helppo, tarpeeksi aikaisin liikkeellä ollessa saatiin auto lähes polun päähän (= vähemmän valitusta lapsilta tylsää asfalttitietä kävellessä) ja reitti ylös oli äärimmäisen helppo, sen kun vain seurattiin kivettyä polkua.

Perheen hienohelmakin nautti päästessään ulkoilemaan siisteille poluille. Hipsun kannalta harmillisesti siistit polut päättyivät pian huipun tasangon saavuttamisen jälkeen ja jouduttiin seikkailemaan ihan pehmeällä maaperällä. Tämä tosin tuotti myös suunnatonta iloa etenkin lapsille, varjoisista syvennyksistä kun löytyi, tadaa, lunta!

Lumen lisäksi iloa tuottivat myös tasangon kivimuodostelmat. Ilmeisesti tuuli on muovannut ylätasangon kivistä varsinaisia taideteoksia. Meille vanhemmille riitti (pääasiassa) ihan pelkkä muotojen ihailu, mutta lapsethan olivat innoissaan kun pääsivät kiipeilemään erikoisten kivien päälle: tuolta löytyivät niin krokotiili, poni kuin pylväs kaikkien abstraktien muotojen lisäksi.

Takaisin autolle oli tarkoitus palata pienempää polkua pitkin. Karttaan merkittyä polkua ei kuitenkaan maastosta löytynyt, joten päädyttiin seuraamaan toista, vielä pienempää polkua jolla tuokio aiemmin oltiin muita patikoijia nähty. Hyvin laskeutuminen onnistui näinkin, tosin viimeisillä metreillä poika turvautui perinteiseen pyllymäkeen (hyvin luisti heinikossakin) ja jyrkkiä rinteitä pelkäävää kuopusta joutui kantamaan.

Koko reitin pituus n. 9 km, nousua reilut 300 m ja huippukorkeus vähän päälle 600 m. Mainio koko perheen patikointireitti siis.

St. Aubin's Bay

 Syistä A, B ja C olen toistaiseksi langanostolakossa. Vanhoja lankoja siis pitää saada kulutettua jos neuloa haluaa.

Mitään isoja projekteja ei lankalaatikosta löytyvistä jämälankakeristä aikaiseksi saa, mutta onneksi ovat aina huivit - tämä St. Aubin's Bay on yksi niistä pitkään to do -listalla roikkuneista malleista. Lyhennettyjä kerroksia, simppelejä pitsiraitoja ja bonuksena vieläpä helmiä - pakko saada.

Huivi oli nopea neuloa, valmista tuli noin viikossa. Lankana Cascade Yarnsin Heritage Sock värissä Mustard sekä Easyknitsin Twinkleä värissä Orbitron, molempien menekki n. 60 g. Twinkle tosin loppui pari metriä ennen aikojaan joten loppu piti korvata aavistuksen tummemmalla Sparkleduckin Galaxylla - käytössä langanvaihtoa ei onneksi huomaa lainkaan.

Twinklen uhkaavan hupenemisen takia viimeinen kuvioväriraita jäi toistamatta. Ehkä hyvä niin, huiville tuli ihan tarpeeksi kokoa näinkin.