It's beginning to look like Christmas

Esikoinen on viettänyt lähes koko tämän viikon kotona flunssaansa potemassa. Onneksi tähän aikaan vuodesta askarteltavaa - ja äidillä askaertelutarvikkeita - riittää, joten pitkästymisen uhatessa on tekemistä riittänyt.

 

Tänä vuonna pakettikorteiksi tehtiin pöllökoristeet Sukeltelijan ohjeiden mukaisesti. Osa tuotoksista muistuttaa ehkä enemmän Harry Potterin Dobbya kuin pöllöä, mutta onneksi lajiltaan epämääräisiä olioita voi aina kutsua tyttären tekemiksi... Omien lasten paketteja koristavat pöllöt kerätään visusti talteen ja käytetään tästä lähtien kuusen koristeina. Toivottavasti myös muut lahjansaajat ottavat tämän mahdollisuuden huomioon!

Pöllöjen valmistuttua vaihdettiin askartelumassa huopuvaan lankaan. Lankalaatikon pohjalla tilaa vieneet jämäkerät pyöriteltiin pieniksi palloiksi ja lykättiin pesupussissa muun pyykin ohella koneeseen pyörimään. 40 asteen pesu riitti hyvin huovuttamaan nämä langat tiiviiksi palloiksi. Pallojen kuivuttua tytär pujotteli ne neulan avulla lankaan, langanpäät kiinni ja tadaa, kaulakoru serkulle annettavaksi oli valmis! Nyt pyöritellyt pallot riittivät kolmeen joululahjaan eli kahteen kaulakoruun sekä pannunaluseen - kunhan sopivia lankoja kertyy lisää, niin samanlaisen pannunalusen voisi tehdä omaankin käyttöön.

Huovutetut kaulakorut ja pannunalunen jämälangoista

Cascade 220, Noro Silk Garden, Rowan Tapestry, Rowan British Sheep Breeds Chunky

Massatuotanto kunniaan

Perheessä on kaksi koululaista. Nuoremman luokassa työskentelee kaksi opettejaa (toinen alkuviikosta, toinen loppuviikosta) ja kaksi teaching assistantia. Vanhemmalla on yksi opettaja ja yksi kouluavustaja. Kuinka monta joululahjaa täytyy äidin tehdä, ja kuinka stressaantuneeksi äiti ennättää ennen joulua?

Tänä vuonna opettajien lahjoihin ei hirvittävästi tosin mielikuvitusta käytetty. Alunperin suunnitelmissa oli huovutetut tossut, mutta koska ensimmäiset kolme yritelmää päätyivät omaan käyttöön (=yksikään pari ei läpäissyt lahjakriteerejä) täytyi ottaa käyttöön suunnitelma B eli kämmekkäät paksuhkosta langasta. Kun yksi pari vei aikaa vain nelisen tuntia, ei näihin viiteen pariin onneksi kovinkaan montaa iltaa kulunut. Lisäksi olettaen, ettei esikoisen opettaja Mr L. oikein vaaleanpunaista ja/tai kimallusta arvosta, annettaneen hänelle se perinteinen (kuohu)viinipullo. Stressikäyrä ei siis näiden lahjojen takia noussut juuri lainkaan.

Valkeat ja vaaleanpunaiset kämmekkäät on neulottu Cascade 220:sta (valkeisiin lankaa kului 80 g/pari, lyhyempivartisiin vaaleanpunaisiin 60 g/pari). Punaiset on tehty viimevuotisen miehen joululahjapuseron ylijäämälangoista (Drops Karisma, 80 g/pari).

Aurora Borealis

Jonkinasteinen lankalaatikon tyhjennys jatkuu edelleen. Tällä kertaa poistoon päätyi kolme vuotta inspiraatiota odottanut Noro Silk Garden: John Lewiksen alennusmyynnistä löytyneet kolme kerää ostin aikoinani Garter Yoke Cardigania silmällä pitäen, mutta kun ohje ei lopulta houkutellutkaan tarpeeksi piti keksiä jotain muuta.

Se jotain muuta oli tällä kertaa esikoisen villatakki. Vaippapöksykäyttöön tilattua Cascade 220 -lankaa oli karvaa vaille kaksi kerää laatikossa, ja luonnonvalkoisena se sopi hyvin värikkään Noron rinnalle. Malli oli jälleen se vanha, hyväksi havaittu ylhäältä alas -raglan: Alkuun 43 silmukkaa puikoille (2x2 etukappaleisiin, 6 kumpaankin hihaan ja 27 taakse). Raglanlisäyksiä joka toisella rivillä yhteensä 31 kertaa, kaula-aukon lisäyksia yht. 7 kpl joka neljännellä rivillä.

Napit ovat The Button Companyn valmistamia. Kahta samanlaista nappia ei tässä takissa ole; tässä muutenkin värikkäässä takissa halusin nappienkin olevan omia yksilöitään. Sävyiltään ja kooltaan napit ovat kylläkin yhteneviä.

Revontuli -takki

Noro Silk Garden (n. 120 g) ja Cascade 220 (n. 200 g)

Huhuu!

 

Kukkuu!

 

Harjoituskappaleiden valmistuttua pääsin aloittelemaan, vihdoinkin, pöllöjä. Ensin oli vuorossa tyttären lapaset: neiti halusi lapasiinsa ehdottomasti keltaisen taustavärin, sillä pöllöt lähtevät liikkeelle kuulemma auringonlaskun aikaan. Oikean pöllön väristä lankaa minulla ei ollut, joten vihreän oli kelvattava.

Alkuperäisessä ohjeessa lapsen koko vaikutti pieneltä, joten päädyin seuraamaan aikuisten ohjetta. Leveyden puolesta lastenkin malli olisi ehkä riittänyt, mutta pituuden suhteen ei todellakaan - aikuistenkin malliin piti kavennusvaiheessa muutama lisäkerros neuloa, tai esikoisen sormet eivät olisi lapasiin mahtuneet. Lapsiparat ovat perineet vanhempiensa kädet...

Horatio and Oren

Opal 4ply, lapaspariin lankaa kului yhteensä 50 g

Tyttären pöllöjen jälkeen oli pojan vuoro. Taustaväri oli jälleen yksiselitteinen; poika halusi sinisen taustan lapasiinsa. Pöllön väriksi poika olisi halunnut aluksi pinkin, mutta tämä kaavoihin kangistunut äiti ehdotteli muita värejä: välillä täällä Englannissa kirkkaat perusväritkin (keltainen, punainen ja oranssa) tuntuvat vain tytöille varatuilta, joten pinkeistä lapasista olisi voinut tulla koulunpihalla kavereilta sanomista. Onneksi oranssikin kelpaisi, ja valmiit lapaset piti saada heti tänään käteen ja kouluun näytettäviksi.

Pojan lapaset on myös neulottu muuten aikuisten ohjeen mukaan, mutta peukalokiilan kaksi viimeistä lisäyskerrosta on jätetty pois. Kiila on siis normaalin pituinen, mutta ohjetta kapeampi.

 Horatio and Oren

Araucania Ranco Solid (sininen) ja Opal 4ply (oranssi), yht. 50 g

Harjoituskappale

Internet on erittäin vaarallinen kapistus. Ilman Ravelrya ja neuleblogeja neuloisin edelleen tyytyväisenä parit sukat seiskaveikasta per vuosi, ilman tietoa paremmasta. Toisin on nyt. Alkusyksystä, heti Horatioon ja Oreniin törmättyäni, lensi parivaljakko to do -listalleni. Harmi vaan kun kyseinen parivaljakko edellyttää kirjoneulontataitoa, sillä minähän en kirjoneuleita tee.

Harjoittelemaan siis.

Endpaper Mitts valikoitui harjoituskappaleeksi: ei pitkiä langanjuoksuja ja vain kahta väriä. Onnistuisi ehkä myös minulta. Alkuun lapasista piti tulla kynnekkäät minulle, mutta ohjetta ohuempi lanka ja jokseenkin tiukat langanjuoksut tekivät lapaset aivan liian pieniksi minulle. Seuraavaksi suunnittelin omia lapsia lapasten käyttäjiksi, mutta molemmat ilmoittivat haluavansa mieluummin pöllölapaset. Nämä, omasta mielestä onnistuneet, harjoituskappaleet menevät siis joululahjalaatikkoon ja mitä todennäköisimmin 4-vuotiaalle kummitytölle. Pöllöistä ei siis parane hänelle mainita ;)

Endpaper Mitts by Eunny Jang

Araucania Ranco Solid (sininen) ja Opal 4ply (valkea)

Lapasten paino yhteensä n. 50 g

Third time lucky

Ohjeet hyvin istuvan neuleen valmistukseen

• Aloita neulominen innokkaana. Mitään mallitilkkuja ei tarvitse, koska käsiala täsmää aina vyötteessä annettuihin.
• Neulo paita pyörönä. Kokeiltaessa voi tuntua vähän tiukalta, mutta noh, kyllähän se käytössä asettuu. Mitä enemmän palmikoita, sen parempi - erityisen suositeltava on tähän tarkoitukseen esim. Beatnik.
• Vartalon valmistuttua sovita ja kiroile - tuotos on selvästi liian pieni. Testaa 7-vuotiaan tyttären päälle, ja pohdi yön yli jos antaisikin paidan tytölle.
• Hylkää moinen harhaoppi. Pura paita.
• Neulo mallilappu, laske tiheys ja omalle lantionympärykselle tarvittava silmukkamäärä. Uusi lasku, koska tulos tuntuu järkyttävän isolta.
• Tiede on erehtymätön. Luo silmukat ja lähde neulomaan. Sovitettaessa paita tuntuu isolta, mutta eihän se voi olla.
• Vartalon ollessa jälleen valmis sovita ja kiroile kahta kauheammin - tällä kertaa syntyi teltta. Sylttää neule sohvan nurkkaan.
• Pahimman angstin mentyä ohi huomaa yläosan olevan sopiva. Ota siis sakset käsiisi ja leikkaa paita kainaloiden alta kahtia. Yläosasta poimitaan silmukat puikoille, alaosa puretaan.
•  Lähde neulomaan alaspäin. Nyt paitaa on myös helpompi sovittaa ja muotoilut saada oikeisiin kohtiin.
• Paidan ollessa sopivan pituinen jätä silmukat odottamaan puikoille. Poimi nurjalta puolelta viisi kerrosta alempaa uudet silmukat ja neulo sileää 5 kerrosta - nurjat puolet tulevat siis vastakkain. Kappaleiden ollessa samanpituiset aseta ne vastakkain ja päättele kolmen puikon päättelyllä, edelleen nurjalla puolella neuloen.

• Poimi hinansuista silmukat ja muotoile pyöriöt lyhennetyin kerroksin. Pistele menemään, kyynärpäiden jälkeen kavenna sopivin välimatkoin. Kuten helmassa, poimi hihansuissa silmukoita nurjalta, neulo sileää ja päättele kolmen puikon päättelyllä.
• Pohdi kauluksen kohtaloa. Pura odottamaan jätetyt taittovarat, poimi silmukat puikoille ja neulo matala poolokaulus tasona, saumakohta oikealla olkapäällä. Sama viimeistely kuin hihoissa ja helmassa.
• Poimi silmukat kauluksen reunasta, neulo sileää viisi kerrosta, päättele. Toista toisen reunan kohdalla. Jos oikein haluat panostaa niin tee päälletuleva nappilista kaksinkertaisena.

• Päättele triljoona langanpäätä. Ompele kauluksen 'nappilistoihin' napit ja samalla listat kiinni toisiinsa. 
• Be happy!

Puuvillapusero Drops Muskatista, n. 13.5 keräää (675 g)

Hihansuiden, helman ja kauluksen viimeistely kääntämällä

Hihojen silmukat poimittu ja pyöriöt muotoiltu lyhennetyin kerroksin

Samaa 'Kolmas kerta toden sanoo' -kategoriaan menee myös vasta reilu kuukausi valmistumisensa jälkeen napit saanut Aidez. Alunperin langasta (Rowan Purelife British Sheep Breeds) piti tulla kantopaita, mutta hihojen väljyyden takia ensimmäinen yritys meni purkuun. Seuraavaksi lanka yritti päästä Shalom Cardiganiksi, mutta liian pienten puikkojen takia neulepinta oli kuin peltiä. Purkuun.

Aidez

Rowan Purelife British Sheep Breeds n. 760 g

Kaulus tässä minun versiossani tosin poikkeaa jonkin verran alkuperäisestä. Ensimmäistä kertaa ohjetta lukiessani ei kaulus oikein minulle aiennut, enkä sen kohdalle päästessäni enää jaksanut ohjeeseen uudestaan palata. Kaikkien hihasilmukoiden kaventamisen jälkeen jatkoin neulomista reunimmaisilla 12 silmukalla: käännös lyhennetyin kerroksin ja tämän jälkeen reunakaistaleen neulominen yhteen odottamaan jätettyjen takin yläosan silmukoiden kanssa.

Jos totta puhutaan, niin alkuun tämäkin yritys saada tämä lanka käytetyksi tuntui perin väkinäiseltä ja lopputulos tuntui vieraalta. Pesun ja kuivauksen jälkeen neulepinta kuitenkin pehmeni (mitä nyt narukuivatuksesta jäikin kivat rannut selkään - ehkä tasokuivatusta siis suositellaan ihan syystä...) ja neule istuu hyvin päällä. Hyvä niin, sillä paksua villatakkia minä olenkin kaivannut! Aamut alkavat nimittäin olla sangen viileitä, ja kuulaina aamuina on mukavampi pukeutua villatakkiin oikean takin sijasta lapsia kouluun viedessä.

Viikko 24.-30.9.2012

Ma lepo
Ti pyöräily 5.5km + BodyPump + pyöräily 5.5 km, yht. 1:40, hr av 118
Ke aamulenkki 6.5 km/39'33, hr av 152, max 169
To aamulenkki 6.5 km/40'44, hr av 146, max 162
Pe aamulenkki 6.5 km/38'11, hr av 146, max 174
La pitkis 19 km/2:11, hr av 145, max 166
Su juoksu 5.5 km/34'35 salille + TRX-treeni, yht. 1:17, hr av 131, max 161

Edellisviikon lailla tämäkin viikko meni melkein suunnitellusti. Jos perjantaille tulikin ylimääräinen lenkki ja lauantain pitkis oli kaavailtua pidempi, niin toisaalta keskiviikon buggyfitiin jätin menemättä sateenuhan takia (kyllä, olen sokerista) ja perjantai-illan bodypumpin jätin ihan väsymyksestä johtuen väliin. Eräs pikkuneiti kun heräilee edelleen useampaan otteeseen yöllä + aamulla nousee kukonlaulun aikaan, niin viikon päätteeksi yksi jos toinenkin on tässä taloudessa hyvin väsynyt.

Tänäänkin nuorimmainen päätti herätä jo 5.30. Seitsemältä kippasin tytön isänsä viereen sänkyyn ja aloin kiskoa urheiluvaatteita päälleni: negatiivista energiaa oli parasta lähteä purkamaan heti aamutuimaan lenkille ja salille. Suihkukamppeet ja puhtaat vaatteet valmiiksi kassiin ja autoon; mies ja lapset tulisivat hakemaan yhdeksältä salilta ja yhdessä suunnattaisiin keilaamaan.

Oli muuten mukavaa. Itselläni edellinen keilauskokemus oli joskus yläasteajoilta ja sen myös huomasi - onneksi tuossa keilahallissa oli radat aidattu joten palloa ei ränniin pystynyt saamaan. Aitojen avulla minäkin onnistuin saamaan pari kaatoa aikaiseksi!

Kuvat viikonlopun lenkkireittien varsilta.

Viikko 17.-23.9.2012

Pikkuhiljaa alkaa liikuntaviikko löytää sopivan rytmin. Vielä on pientä hiomista, mutta pääasiassa olen viime viikkoon tyytyväinen:

ma lepo (tarkoitus oli tehdä täysipainoinen salitreeni, mutta tyttären karjuttua 20min pää punaisena crèchessa tuli lastenhoitaja hakemaan minut juuri soutulaitteelta selvittyäni)
ti pyöräily salille (5.5km), BodyPump ja pyöräily kotiin yht. 1:47, keskisyke 116 bpm
ke BuggyFit 52 min, keskisyke 114bpm
to aamulenkki 20 min + 24 min rauhallista kävelyä marjoja samalla keräten. Juoksuosuuden keskisyke 131 bpm
pe aamulla juoksulenkki 31 min, keskisyke 144 bpm
     illalla pyöräily salille + BodyPump + pyöräily kotiin, yht 1:42, keskisyke 107 bpm
la pitkis 14km/1:34, keskisyke 146 bpm, max 164 bpm
su juoksu salille (5.5km/33'30, syke 154 bpm) + vatsalihastreeni + TRX + juoksu kotiin (5.5km/35'48, syke 150 bpm), koko treenin kesto 2:07, keskisyke 133 bpm ja max 171 bpm

Arki-iltapäivien vaunulenkkejä ei siis viime viikkoon mahtunut. Sen sijaan iltapäivät kuluivat lähipellolla pensaikkoja koluten: kolean ja sateisen kesän takia myöhässä olleet karhunvadelmat ovat vihdoinkin kypsyneet, joten nuorimmaisen päiväuniaikaan on tyttö kipattu selkään, tyhjät rasiat laukkuun ja lähdetty puolen kilometrin päähän marjajahtiin. Koirakin tykkää, kun pääsee tyhjälle pellolle juoksemaan. Ja jos ei yksinään mielikuvitusotusten jahtaaminen kiinnostakaan, niin aina voi istua jokusen puolituntisen vahtimassa myyränkoloa.

 Suuri metsästäjä saalista vainuamassa

Perinteisten hillojen ja pakastemarjojen lisäksi laitoin tänään tulemaan joululahjakokeilun. Mikäli tämä onnistuu, niin jouluna löytyy Harvojen ja Valittujen paketeista nestemäisiä lahjoja. Litra pitäisi karhunvadelmalikööriä näistä aineksista syntyä - jos kahden viikon hautumisen jälkeen neste vaikuttaa juotavalta, niin täytyy käydä hakemassa ainekset toiseenkin satsiin.

Ohje käski käyttää parasta vodkaa, mihin rahat riittävät. Ei aavistustakaan Finlandia-vodkan laadusta, mutta täytyihän tuota hankkia ihan jo kannatuksen vuoksi.

Little Ladies

Reilut kolme vuotta sitten tekemäni February Lady Sweater on yksi suosikkivaatteistani. Tuon takin ainoana huonona puolena on vähän turhan lyhkäisiksi jääneet hihat - uusi February Lady oli ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, ja uudessa takissa ajattelin tuon vanhan takin vian korjata. Uusi takki valmistui ja jäi odottamaan nappeja. Sitten tuli äiti kylään... Esitellessäni tuolloin tekeillä olevaa tyttären takkia ihastui äiti mallineuleeseen, joten päätin esitellä napittoman aikuisten version hänelle.

Lady August, koko S

Colinette Jitterbug

n. 320 g

Lähti sitten takki äidin mukana Suomeen, nappeja kuulemma löytää sieltäkin... Vaikka villatakki olisi ollut minullekin tarpeen niin itsehän tuota äidille tarjosin. Takin uudessa kodissa on myös hyvät puolensa: uudessa villatakissa (-paidassa, sukissa, you name it...) parasta on yleensä suunnittelu, langan valinta ja neulomisprosessi. Koska minun vaatekaappitilani on hyvin rajoitettua, on parasta joko luopua säännöllisin väliajoin vanhoista vaatteista tai neuloa suoraan muille. Näin pystyy hyvin tuottamaan jatkuvalla tahdilla jotain uutta ilman huonoa omaatuntoa kaapin perällä lojuvista käyttämättömistä vaatteista.

Oman, eli loppupeleissä äidin, takin valmistuttua aloitin tyttären takin neulomisen.  Eilen tuo takki lopulta valmistui ja pääsi samantien käyttöönkin.

Little Miss September
koko n. 130 cm/7v

Novita Nalle

n. 320 g

On muuten näiden lankojen juoksevuudessa pieni ero... Suurinpiirtein samanpaksuisia lankoja kului molempia vähän päälle kolme kerää. Toinen lanka riitti aikuisten takkiin, toisesta tuli keskikäyrällä kasvavan 7v:n takki. Samoin neulomismukavuudessa Jitterbug voitti Nallen mennen tullen.

Cheeky Monkey

Yllättäen ja pyytämättä iskenyt angiina on pitänyt huolen siitä, ettei juoksulenkeille ole viime aikoina ollut mitään asiaa. Sukkakausi on siis jatkunut.

 

Stalagmite by Cookie A.(Knit.Sock.Love)

Opal, 80 g

Monkey by Cookie A. (Knit.Sock.Love)

Opal, 60 g

Stalagmitet menevät joululahjakoriin, mutta minua ja Apinasukkia ei hevillä toisistamme eroteta. Toiset samanlaiset lienee parasta tehdä ennen tämän parin reikiintymistä.

Kolmas pari uunista ulos

Raidoista se kaikki lähti. Lähtiessäni maratonia katsomaan nappasin mukaan kaksi jämäkerää sekä sukkapuikot. Reissun aikana ensimmäinen sukka ennätti jalkaterän kavennuksiin asti, ja samalla jäin taas koukkuun sukkien neulomiseen: valmista tulee nopeasti, ja raidallisesta tai kuviollisesta mallista ei työtä oikein malta jättää kesken. Aina pitää saada se seuraava mallikerta/raita vielä neulotuksi ennen taukoa!

Raidallista sen olla pitää

jämälankoja yht. 50 g 

Araucania Ranco solid (sininen) ja Jitterbug (ruskea)

Vaikka omassakin villasukkalaatikossa olisi ohuiden villasukkien mentävä aukko, niin nämä nyt valmistuneet sukat matkaavat edellisten sukkien lailla Suomeen jouluna. Kaikkien näiden sukkien tulevat omistajat ovat minua pienijalkaisempia - vaikkei minullakaan niin kovin suuri jalka ole (38), niin sukulaisten jalkojen rinnalla nämä ovat varsinaiset räpylät. Sukkia onkin varsin mukavaa neuloa pienille ja siroille jaloille; eipähän mielenkiinto lopahda toistakaan kappaletta neuloessa.

Wanida

Jitterbug, 70 g

Raitasukkien jälkeen kaivelin lankalaatikosta 5 vuotta marinoituneen polvisukan sekä korkkaamattoman kerän Jitterbugia. Sock Innovationissa oli ohje lähes samanvärisestä langasta neulotuille Wanidoille. Snap! Wanidojen jälkeen oli Rhombusten vuoro: takareunastaan neulotut oikeat silmukat (twisted stich) eivät koskaan ole kuuluneet suosikkeihini, mutta sisulla nämäkin valmistuivat. Ennätysajassa vieläpä, kaksi iltaa per sukka! Vaativuudestaa huolimatta, tai siitä johtuen, nämä olivat kuitenkn sangen mielenkiintoiset neulottavat.

Rhombus

Opal Uni, 70 g 

Erilainen tilkkutäkki

Vuosi sitten tämän kodin ostaessamme olivat niin sisätilat kuin pihakin täysremontin tarpeessa. Ennen muuttoa keskityimme luonnollisestikin sisätilojen uusintaan (kahdessa kuukaudessa kaikki lattiasta kattoon meni uusiksi). Tämän rupeaman jälkeen ei energiaa pihan laittoon juurikaan enää ollut, joten pihaa ollaan uusittu hiljalleen, ajan ja energian niin salliessa.

Viime vuoden elokuussa etupihaa hallitsivat ylikasvaneet tuijat. Avaimet saatuamme ensimmäinen työ olikin soittaa puutarhayritykselle, 'tulkaa kaatamaan nämä puut mahdollisimman pian'.

Eilen kuitenkin menivät hermot lopullisesti etupihan kurjaan kuntoon. Valtaosalla naapureista pihat ovat, brittityyliin, viimeisen päälle laitettuja ja meidän läikikäs pihanurmemme on siinä rinnalla varsinainen häpeäpilkku. Kuopuksen ruvetessa iltapäiväunilleen tartuin siis lapioon ja aloin kaivaa pihamaata auki - etupihaa pitkään hallinneista puista oli muistona vielä kuoppainen ja painunut nurmikko, puiden juurella olleet kivikasat sekä maanpinnassa risteilevät puunjuuret.

Puolet etupihasta käännettynä - aikaa kulunut tunti. Sykemittarin kun olisi älynnyt hommaa aloittaessa laittaa päälle, tulokset olisivat voineet olla sangen mielenkiintoisia!

Tunnin työskentelyn  jälkeen puolet pihasta oli käännettynä. Harvoin on kylmä appelsiinimehu maistunut yhtä taivaalliselta kuin tuolloin! Autotalli kyllä toi työskentelyalueelle kaivattua varjoa, mutta +25 asteen lämpötilassa varsin kovaksi tallautuneen maan kääntäminen ei ollut mitään kevyttä puuhastelua. Tauon jälkeen toinen puolisko kääntyi jo lyhyemmässä ajassa, mutta kaikkien multapaakkujen möyhentämiseen ei energiaa enää riittänyt - kahden tunnin työskentelyn jälkeen oli pakko luovuttaa, mennä peseytymään ja pyytää kotiin töistä tulevaa miestä jatkamaan.

Illan aikana pohjatyöt saatiin kuitenkin valmiiksi. Tänään pääsinkin jo levittelemään miehen rautakaupasta hakemaa siirtonurmea - palat olivat kuin suoraan tähän pihaan mitoitettuja; leveyssuunnassa paloja mahtui neljä ja ainoastaan pituudessa joutui nurmen paloja pätkimään.

Uusi, valmis pihanurmikko. Toivottavasti tämä lähtisi juurtumaan yhtä hyvin kuin takapihalle helmikuussa asennettu nurmi!

Harvoin on kyllä sään suhteen pihatyöt menneet nappiin kuin tämän nurmikon osalta: vaikkei helteessä työskentely niin mukavaa ollutkaan, niin parempi sekin kuin tämänpäiväinen kaatosade. Onneksi sade sentään taukosi nurmikon levittelyn ajaksi! Tämän illan kastelusta selvittäneen siis melko helpolla.