Pariisissahan juoksu ei tunnetusti mennyt alle Lontoon Good for Age -rajan, joten aika pian tuon kisan jälkeen aloin katsella uutta mahdollisuutta päästä alle 3.45. Kriteereinä kisalle kesäkuun loppupuoli (ilmoittautumisraja umpeutuu 8.7.) ja asfaltti juoksumateriaalina; mielellään vielä aika tasainen reitti.
Jokin jäi kuitenkin huhtikuussa vähemmälle huomiolle kun nyt sunnuntaina koittavaan kisaan ilmoittauduin. Ajankohta, check; asfaltti, check; reittiprofiili - no, kai se tasainen on.
Olisikohan pitänyt katsoa profiilia vähän tarkemmin? Eilen erehdyin googlettamaan kisaa. Määritelmä 'brutal route' ei kuulosta hyvältä, ei myöskään keskimäärin 20min normaalia maratonaikaa hitaampi aika tuossa kisassa. Reittiprofiilikin löytyi kun kunnolla nettiä kaiveli: kyllähän tuossa jokunen mäki on!
Kova henkinen valmistautuminen on nyt siis käynnissä, ettei tästäkään kisasta toivottua aikaa tule. Onneksi täysin turha reissu ei viikonlopusta tule: viisi tuntia yksin junassa (aah!), rauhallinen hotelliyö, ja rauhallinen junamatka takaisin kotiin. Bonuksena vielä tuohon päälle pitkä juoksulenkki kauniissa maisemissa.
Sunnuntai-illalle kotiin onkin jo varattu pizzaa, Häagen-Dazsia ja siideria. Kaikki kelpaavat joko yltiöonnistuneen suorituksen juhlistamaseen tai armottoman ketutuksen hautaamiseen. Sunnuntaina sitten nähdään kummin käy!
torstai 27. kesäkuuta 2013
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Wrynose ja Hardknott
Pois se minusta, että minnekään matkaan lähtisin ilman matkaneuletta. Ehei! Tällä kertaa mukaan lähti koeneulonnassa oleva Suvi Simolan Button & Loop. Ikävä kyllä alunperin tähän takkiin tarkoittamani langat eivät ehtineet kotiin ennen Lake Districtille lähtöä, joten hätäpäissäni jouduin pikaisesti valikoimaan korvaavan langan tämän kaupungin jokseenkin surkeista lankavalikoimista.
Hardknott
Rowan Cocoon, 6.5 kerää
Ohje oli jälleen kerran taattua Suvi Simolan laatua, olkoonkin vasta koeneulonnassa. Nämä takit on neulottu koossa 88 cm (34½''), eikä ohjeessa ollut yhtään epäselvyyttä. Ikävä kyllä ensimmäisestä takista tuli neuletiheyseroista (17 sts/10 cm vs. 19 sts/10 cm) johtuen minulle turhan iso, joten olihan se heti kotiin päästyä pakko laittaa seuraava takki puikoille. Tällä kertaa tiheys oli täsmälleen ohjeessa annettu, takki tismalleen oikean kokoinen ja lopputulos todella mieluinen!
Wrynose
Cascade 220, 3.8 kerää (n. 765 m)
Nimensä nämä takit saivat, yllätysyllätys, Lake Districtin maisemista. Perjantaisen autoajelun Wrynose Pass ja Hardknott Pass olivat sen verran vaikuttavia paikkoja, että pitihän ne neuleisiin saada ikuistettua. Kovin kaukaa ei edes tarvitse selitystä hakea: takin yläosan koristeraidat tuovat ainakin minun mieleeni vuoriston ympäröimät solat.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Thermal
Suomessa vielä asuessamme langat vaihtuivat kevään koittaessa lähes automaattisesti puuvillaan ja pellavaan. Englannissa villapaitojen neulominen jatkuu läpi kesän...
Mallineule on todella joustavaa. Silmukkamäärä on sama kuin Folded'ssakin, mutta tämä pusero menee hyvin tarkkaan vartalonmyötäisesti. Pienikin turvotus näkyy siis tämä pusero päällä selvästi - turvotuspäivinä kannattaa siis valita joku toinen paita päälle, tai muuten on vaarana saada onnitteluja tulevasta perheenlisäyksestä.
Thermalin esittelytekstissä todetaan "Still feeling the cold beneath
your handknit woolen sweaters? Need a little
something to wear fire-side in the chalet after
a day on the slopes?". Alpit, laskettelurinteet ja takkatulet eivät nyt ole lähiaikojen suunnitelmissa, mutta kevyelle villapidalle on kuitenkin näin kesäisinkin tarvetta. Lankana tässä puserossa sama kuin edellisessäkin, Artesano Definition sekä ko. langan loputtua kesken Opal 4ply.
Thermal
Artesano Definition (väri Cream Cake), 300 g
Opal Uni 4ply, 40 g
Lanka siis meni loppumaan kesken tässä työssä. Vartalon ja ensimmäisen hihan valmistuttua asia kävi täysin selväksi, lopuilla 40 g ei toista hihaa valmiiksi saisi. Lankalaatikosta onneksi löytyi samanpaksuista ja lähes prikulleen samanväristä Opalia - hihan resorin jälkeen otin siis Opalin työhön mukaan, ja vuorottelin lankoja kerroksen välein niin pitkään kuin Definition'ia riitti. Itse hihassa ei värinvaihtoa siis huomaa, mutta hihan ja puseron yhdistämiskohdassa kylläkin jos puseroa tarkkaan tiiraa. Minulle värit ovat kuitenkin tarpeeksi lähellä toisiaan eikä pieni ero häiritse lainkaan. Toistaiseksi ainakaan!
Oikealla Opalilla neulottu hihapyöriö, vasemmalla Definition'lla neulottu olka. Opal on hitusen kellertävämpi, mutta käytössä eroa ei onneksi huomaa.
Tykkään! Loman aikana villiintymään päässeestä nurmikosta tykkäänkin huomattavasti vähemmän, eli huomenna pitänee kaivaa ruohonleikkuri autotallista esille. Onneksi nurmikon lisäksi myös varsinaiset viljelykset ovat alkaneet rehottaa nyt kunnolla.
Mallineule on todella joustavaa. Silmukkamäärä on sama kuin Folded'ssakin, mutta tämä pusero menee hyvin tarkkaan vartalonmyötäisesti. Pienikin turvotus näkyy siis tämä pusero päällä selvästi - turvotuspäivinä kannattaa siis valita joku toinen paita päälle, tai muuten on vaarana saada onnitteluja tulevasta perheenlisäyksestä.
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Mäkitreeniä vähintään tarpeeksi
Kulunut viikko on täällä Englannissa ollut kesälukukauden half-term holiday. Näitä viikon lomia olemme pyrkineet hyödyntämään UK:n eri kolkkia kierrelleen - tähän mennessä on koluttu maata Cornwallista Skotlantiin, mutta Pohjois-Englanti on tähän asti ollut vähemmällä huomiolla. Lake Districtia on kuitenkin niin moni kehunut, että meidänkin piti sinne päästä. Kun vielä saatiin appivanhemmat mukaan lapsenvahdeiksi, niin miehen kanssa päästiin jopa rauhassa kahdestaan patikoimaan vuorille.
Lauantai 25.5. (matkapäivä): Harvinaisen tylsä iltalenkki. Tarkoitus oli kiertää High Sweden Bridgen lenkki polkuja pitkin, mutta en löytänytkään risteystä. Neljä kilsaa siis tietä pitkin mäkeä ylös ja vähän toista sivua alas, paluu takaisin samaa reittiä. Onneksi sentään maisemat alas Amblesideen olivat hienot! 8km/52min.
Sunnuntai 26.5.: Patikointi ylös Englannin korkeimmalle vuorelle, Scafell Pikelle (978m). 17km/5:30. Kivikossa eteneminen on hidasta. Mukana huippua valloittamassa olivat mies, kuopus ja koira, muu seurue tyytyi kolmen kilometrin kävelyn jälkeen jäämään puronvarteen leikkimään. Jälkiviisaana voidaan todeta päätöksen olleen oikea, tuohon maastoon ei selkävaivaisilla ja pikkutenavilla olisi ollut mitään asiaa.
Maanantai 27.5.: Lepopäivä. Iltapäivällä kevyt kävelylenkki anopin ja pojan kanssa High Sweden Bridgelle (nyt löytyi oikea risteyskin!), poika (20kg) välillä repussa lisäpainona. 5km taittui reiluun tuntiin.
Tiistai 28.5.: Aamulenkki miehen kanssa, 6km/42min. Illalla kevyt kävely Stockghyll Fallsin vesiputousta ihailemaan.
Keskiviikko 29.5.: Patikointi miehen kanssa Fairfieldin (873m) huipulle. Tarkoitus oli kiertaa harjannetta takaisin Amblesideen, mutta huipun heikon näkyvyyden takia oltiin vähällä kadottaa tulopolkukin eikä uskallettu siten suurempia riskejä ottaa eksymisen pelossa. Alemmaksi saavuttuamme ja näkyvyyden parannuttua uskallettiin jo valita toinen polku ja kiertää pidempää reittiä takaisin mökille. 20km/5:47
Torstai 30.5.: Aamulenkki 13km/1:45. Lenkkiin mahtui aika monta kartanlukutaukoa - ja totuuden nimissä on myös mainittava, ettei minun kuntoni kestänyt juosta lenkille osuneita rankkoja ylämäkiä. Vaikken kuitenkaan varsinaisesti (vielä) vuorille kivunnutkaan, niin näissä maisemissa silmä lepäsi!
Parin tunnin palautumisen jälkeen mies heitti minut Helvellynin juurelle - edessä kipuaminen Helvellynin huipulle (950m) ja patikointi takaisin Amblesideen. Kuten edellisenäkin päivänä olivat huiput nytkin pilven peitossa, mutta oikea polku onneksi löytyi reilun puolen tunnin hakemisen jälkeen. Vähän tosin oli tyhmä olo kun polunpään vihdoin löysin, sillä olihan se parin metrin valtaväylä sangen selvä... Sumussa tosin moisenkin löytäminen on vaikeaa, jos ilmansuunnat eivät ole täysin selvillä. Kävelyä noin 20km/4:55.
Perjantai 31.5.: Jalat jokseenkin jumissa torstain jäljiltä. Auto onneksi jaksoi kuljettaa vuorten yli Lake Districtin länsireunaa ihastelemaan.
Lauantai 1.6.: Aamulenkki Loughrigg Fellin huipulle (355 m). 10km/1:40. Oli taas vähän hidasta kivuta ensin yhtä kivikkoista rinnettä alas ja toista, tällä kertaa soista, rinnettä alas. Huipulta oli kuitenkin jälleen kerran upeat maisemat - en yhtään ihmettele, että Wordsworth ylisti tätä seutua runoissaan.
Summa summarum: Paljon ehdittiin viikossa nähdä ja kokea, mutta niin paljon jäi vielä näkemättäkin. Tämän maan suosikkialueeni, Cornwall, sai siis vakavasti otettavan kilpailijan!
Lauantai 25.5. (matkapäivä): Harvinaisen tylsä iltalenkki. Tarkoitus oli kiertää High Sweden Bridgen lenkki polkuja pitkin, mutta en löytänytkään risteystä. Neljä kilsaa siis tietä pitkin mäkeä ylös ja vähän toista sivua alas, paluu takaisin samaa reittiä. Onneksi sentään maisemat alas Amblesideen olivat hienot! 8km/52min.
Sunnuntai 26.5.: Patikointi ylös Englannin korkeimmalle vuorelle, Scafell Pikelle (978m). 17km/5:30. Kivikossa eteneminen on hidasta. Mukana huippua valloittamassa olivat mies, kuopus ja koira, muu seurue tyytyi kolmen kilometrin kävelyn jälkeen jäämään puronvarteen leikkimään. Jälkiviisaana voidaan todeta päätöksen olleen oikea, tuohon maastoon ei selkävaivaisilla ja pikkutenavilla olisi ollut mitään asiaa.
Maanantai 27.5.: Lepopäivä. Iltapäivällä kevyt kävelylenkki anopin ja pojan kanssa High Sweden Bridgelle (nyt löytyi oikea risteyskin!), poika (20kg) välillä repussa lisäpainona. 5km taittui reiluun tuntiin.
Tiistai 28.5.: Aamulenkki miehen kanssa, 6km/42min. Illalla kevyt kävely Stockghyll Fallsin vesiputousta ihailemaan.
Keskiviikko 29.5.: Patikointi miehen kanssa Fairfieldin (873m) huipulle. Tarkoitus oli kiertaa harjannetta takaisin Amblesideen, mutta huipun heikon näkyvyyden takia oltiin vähällä kadottaa tulopolkukin eikä uskallettu siten suurempia riskejä ottaa eksymisen pelossa. Alemmaksi saavuttuamme ja näkyvyyden parannuttua uskallettiin jo valita toinen polku ja kiertää pidempää reittiä takaisin mökille. 20km/5:47
Torstai 30.5.: Aamulenkki 13km/1:45. Lenkkiin mahtui aika monta kartanlukutaukoa - ja totuuden nimissä on myös mainittava, ettei minun kuntoni kestänyt juosta lenkille osuneita rankkoja ylämäkiä. Vaikken kuitenkaan varsinaisesti (vielä) vuorille kivunnutkaan, niin näissä maisemissa silmä lepäsi!
Parin tunnin palautumisen jälkeen mies heitti minut Helvellynin juurelle - edessä kipuaminen Helvellynin huipulle (950m) ja patikointi takaisin Amblesideen. Kuten edellisenäkin päivänä olivat huiput nytkin pilven peitossa, mutta oikea polku onneksi löytyi reilun puolen tunnin hakemisen jälkeen. Vähän tosin oli tyhmä olo kun polunpään vihdoin löysin, sillä olihan se parin metrin valtaväylä sangen selvä... Sumussa tosin moisenkin löytäminen on vaikeaa, jos ilmansuunnat eivät ole täysin selvillä. Kävelyä noin 20km/4:55.
Perjantai 31.5.: Jalat jokseenkin jumissa torstain jäljiltä. Auto onneksi jaksoi kuljettaa vuorten yli Lake Districtin länsireunaa ihastelemaan.
Lauantai 1.6.: Aamulenkki Loughrigg Fellin huipulle (355 m). 10km/1:40. Oli taas vähän hidasta kivuta ensin yhtä kivikkoista rinnettä alas ja toista, tällä kertaa soista, rinnettä alas. Huipulta oli kuitenkin jälleen kerran upeat maisemat - en yhtään ihmettele, että Wordsworth ylisti tätä seutua runoissaan.
Summa summarum: Paljon ehdittiin viikossa nähdä ja kokea, mutta niin paljon jäi vielä näkemättäkin. Tämän maan suosikkialueeni, Cornwall, sai siis vakavasti otettavan kilpailijan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)