12 ja 13

Viikon sisään kaksi maratonia, hyvä minä!

Ensimmäisestä ei tosin ole mitään kerrottavaa jälkipolville. 26 kierrosta ja risat puistossa. Ilmoittautessani kuvittelin pyrkiväni tosissaan rikkomaan Lontoon Good for Age -rajan, mutta kaksi kuukautta ilman kunnon treenia ei oikein tätä kuvitelmaa tukenut. Läpi kuitenkin suhteellisen helposti ja seuraavana päivänä ei jaloissa tuntunut maraton lainkaan. 4.32.

Eilen oli sitten astetta kovempi maraton - Britannian rankimmaksi rankattu sellainen. Maratonin verran (ja hieman ylikin mikäli kanssajuoksijan Garminia on uskominen; kilsa ennen maalia oli kuulemma jo 44km täynnä) vedettiin yhtä kukkulaa ylös ja alas. Nousua ja laskua kumpaistakin vajaan kahden kilsan verran eli tasaista pätkää ei tällä maratonilla juurikaan ollut.

Rankkuuden vastapainoksi oli kylläkin aivan loistavia marshalleja (toimitsijoita?) ja kanssajuoksijoita. Pahinta portaikkoa lukuunottamatta fiilis olikin katossaan koko juoksun ajan - vaikka eilen parille marshallille ilmoitinkin etten koskaan tuonne enää lähde niin nyt pahin on jo päässyt unohtumaan ja jalkojen palauduttua voisin ehkä uudestaankin kisaan lähteä. Onneksi (tai valitettavasti) tuo kisa juostaan vain kahden vuoden välein, eli parin vuoden päästä olen takuulla taas valmis uudestaan leikkiin lähtemään.

Rankkaa siis oli. Etukäteen oli ilmoitettu puolikkaan cut off -ajaksi kolme tuntia, mutta minun hölkätessäni paikalle viisi minuuttia aikarajan umpeuduttua ilmoitettiinkin kisapäällikön laskeneen väärin ja aikarajan olevan kolme ja puoli tuntia. Pois ei siis radalta vedetty, vaan uudestaan pääsin mäkiä kipuamaan... Kolmenkympin kohdalla aikaraja alittui viidellä minuutilla, ja maaliin pääsin kymmenisen minuuttia ennen sen sulkeutumista. Ei siis mennyt mitenkään tiukille edes.

Hyvä minä!

KC iskee jälleen

Huhtikuussa valmistunut Kynance Cove pitää edelleen pintansa suosikkipuseronani joten toinenkin versio piti samasta puserosta tehdä.

Kahta tismalleen samanlaista puseroa on kuitenkin turha kaappiin tehdä, joten pienillä muutoksilla tuli aika lailla erilainen neule! Ravelryn KC KAL -ryhmästä tullut innoitus tehdä puserosta takki toimii loistavasti, ja kesäneuleeseen sopii hyvin pellava-puuvillasekoite. Kahtena päivä takki on nyt päällä ollut ja voisin veikata tästä tulevan tämän kesän luottoneuleen.

KC [Kynance Cove] by Isabell Kraemer

Rowan Creative Linen, lohenpunainen 250g, pellava 170g ja violetti 20 g.

Muuten täydellistä on paha mennä muuttamaan. Kyllä tämä malli oli kolmannellakin neulontakerralla loistava, turha sitä kiistää. Pakko ehkä neuloa kolmaskin KC itselle, tosin hyvin neutraalina yksivärisenä tällä kertaa.

Kirmaa kuin alppikauris

Bisse Milieu

Patikoinnin lisäksi bisset tarjosivat loistavat mahdollisuudet myös juoksuun. Vauhdin hurmasta ei kuitenkaan päässyt poluilla juostessa nauttimaan - jos ohuempi ilma teki olon normaalia hengästyneemmäksi, niin myös polun epätasaisuus esti täysiä päästelyn (kompastuessa riskinä olisi ollut pahimmillaan rinteen vieriminen alas pää edellä) eikä ylämäkeenkään nyt ihan aina juoksemaan pystynyt.

Bisse d'en Bass

Bissejen lisäksi Haute-Nendazin ympäristössä risteili muitakin polkuja. Olipa tarjolla myös ihan kuntopolku; Zurich Vitaparcours. Kolmen kilometrin lenkillä oli tarjolla kymmenisen erilaista kuntorastia joilla pääsi harjoittamaan ketteryyttä, voimaa ja notkeutta. Vähän tosin joutui soveltamaan osaa liikkeistä, kun joidenkin lantio ei aivan mahtunut heilumaan pitkospuiden välillä...

 Zurich Parcoursvita

Viimeisenä Haute-Nendazin päivänä päätin bissejen tulleen jo turhankin tutuiksi ja suuntasin eri suuntaan kuin yleensä eli kohti Isérablesin kylää. Ilmeisesti tämä reitti ei ole läheskään yhtä suosittu kuin ylempänä kulkevat bisset, sillä reitti oli bisseihin & niiden yhteyspolkuihin verrattuna huomattavasti huonommin opastettu - tosin tässä voitaneen pohtia kumpi onkaan syy ja kumpi seuraus! Kerran onnistuin reitiltä eksymään (tie vain loppui yht'äkkiä), mutta mukana olleen kartan ansiosta oikea reitti löytyi jälleen.

Aprikoosipuita Condéminesin niityillä

Hetkellistä eksyksissä olemista lukuunottamatta menoreitti Isérablesiin sujui helposti, ja mitä olisikaan voinut muuta olettaa kun puolivälin jyrkkää laskua lukuunottamatta tie oli jo tasainen tai loivasti alamäkeen viettävä. Tästä saattoikin jo päätellä paluumatkan olevan ylämäkeen puskemista... Nousu kuitenkin hoitui kerralla heti Isérablesin jälkeen: lähes 400m nousua vajaan kilsan matkalla sai puuskuttamaan pahan kerran, ja jalat tuntuivat jokseenkin horjuvilta kun jälleen maaston puolesta pystyi etenemään juosten. Loppumatka oli kuitenkin suht' tasaista tai jopa lievää alamäkeä, eli tuota pahaa nousua lukuunottamatta reitti oli varsin miellyttävä juostava.

 Näkymä tieltä alas vajaa kilometri alempana sijaitsevaan laaksoon

Kotiin takaisin ajaessa pysähdyttiin Reimsiin yöksi. Jo menomatkalla Reimsin läpi ajaessa huomasin kaupungissa olevan useammankin suuren shampanjamerkin viinikellarin. Koska aikaa ei tälläkään kertaa varsinaiseen kellarivierailuun ollut, laitoin kellon soimaan kuudelta ja muiden jäädessä nukkumaan lähdin tutkimaan Reimsia jalkaisin.

Sunnuntaiaamuna olikin rauhallista juosta. Katujen ollessa tyhjiä oli mukava pysähdellä kuvaamaan vaikka keskelle tietä, ja omaa tahtia sai edetä täysin rauhassa. Aamulenkit vieraassa kaupungissa ovatkin minun mielestäni mitä parhain tapa tutustua paikkoihin - kunhan vain se kartta on mukana!

Kohti korkeuksia!

Sekä mies että minä nautimme mäkien kipuamisesta, joten Sveitsin loman tavoitteena olikin rentoutumisen lisäksi päästä vuorille kävelemään ja nauttimaan maisemista sekä puhtaasta vuoristoilmasta. Säät onneksi suosivat tätä tavoitetta joten ulkoiltua tuli taas vähintään riittävästi.

Mökkimme sijaitsi Haute-Nendazin kylässä 1400m korkeudessa. Kylää ympäröivät (laskettelurinteiden lisäksi) vuoren rinnettä kiertävät bisset eli vanhat kastelukanavat viereisine kävelyreitteineen. Osa bisseistä oli jo käytöstä poistuneita, mutta osassa virtaavaa vettä käytettiin edelleen laakson viljelyksien kasteluun.

Bisse de Saxon

Bissejä tulikin kierrettyä. Reitit olivat helppokulkuisia, jos nyt lumipeitteiset osuudet jätetään huomiotta, sekä hyvin merkittyjä. Lisäksi eri korkeudella kulkevia bissejä yhdisti tiheä polkuverkosto eli yhtä ja samaa bisseä ei tarvinnut kulkea vaan reittejä pystyi yhdistelemään ilman metsässä rämpimistä.

 

Tracouetin huipulla

Huipulle asti ei tosin bissejä kävellen päässyt, eli välillä jouduttiin turvautumaan enemmänkin niihin pienempiin polkuihin. Se myös kannatti, sillä maisemat olivat upeat! Vaikka laskettelua on juurikaan ymmärrä, niin kyllä noissa maisemissa kelpaisi talvellakin oleilla: mies voisi hoitaa lasketteluosuuden ja minä keskittyä rinnekahviloissa istuskeluun ja lasten kanssa pulkkamäessä laskemiseen.

Aavistuksen lavastettu kuva Lac de Cleusonin padolla: vaikka kaide tukevalta tuntuikin, niin todellakaan en siihen rennosti nojaillut - takana odottaa sadan metrin pudotus. 

Tällä reissulla meillä oli lastenvahdit mukana, eli vanhempieni ansiosta mies ja minä päästiin päivittäin patikoimaan ilman lapsia. Välillä mukana reissussa olivat isäni ja pikkusiskoni, välillä oltiin liikkeellä ihan kahdestaan. Lac de Cleusonin keikan teimme kahden, ja ehkä hyvä niin: vanhemmille polville eivät jyrkät rinteet olisi olleet enää niitä helpoimpia kuljettavia, ja ehkä vanhemmassa päässä olisi ollut myös järkeä enemmän ja lumen osittain peittämän Bisse Chervén olisi joutunut jättämään väliin.

Jaa. Ja mitenkähän tästä pääsisi turvallisesti eteenpäin?

Tämä Bisse Chervén keikka oli meillä suunnitteilla koko viikon, mutta pilvisen sään takia pääsimme sinne vasta viimeisenä mahdollisena päivänä eli torstaina. Menomatka Lac de Cleusonin padolle & padon takaiselle järvelle sujui helposti, mutta paluumatka ylempänä kiertävää Bisse Chervéa pitkin olikin jo toinen juttu...

Lac de Cleuson

Tuolla polulla järkevä ihminen olisi ehkä jo ensimmäisen kinoksen kohdalla kääntynyt ja palannut tuloreittiään takaisin, mutta meidän puskettuamme nietoksesta läpi ei paluuta enää ollut. Jokaisesta lumikohdasta selvittyämme toivoimme sen olevan viimeinen, mutta aina vain mutkan takaa paljastui uusia lumen peittämiä pätkiä - vasta Bisseltä alas laskeutuessamme jäi lumi takse ja kulku helpottui.

Jes, nyt enää tunti alamäkeen eli lunta ei enää lainkaan tiedossa!

Lomaviikollamme ei ilmeisesti muu Eurooppa lomaillut, joten rinteillä oli hyvin rauhallista ja hiljaista, juuri sitä mitä lähdimme hakemaan. Myöhemminkin kesällä voin kyllä tuota paikkaa suositella - rinteille mahtuu enemmänkin ihmisiä, ja ehkäpä polkuja olisi helpompi koluta ilman sitä lumipeitettä :)

Kesän tuntua

 Perinteiseen tyyliin (kai jo kaksi vuotta putkeen on perinne?) tämä alkukesän loma vietettiin korkeanpaikan leirillä. Vuosi sitten käytiin valloittamassa Englannin korkeimmat huiput, tänä vuonna samoiltiin Alppien rinteitä. Ennen  matkaa kuvittelin meidät lomaa ajatellessani laulamaan ja tanssimaan alppiniityille Julie Andrews'n tyylin, mutta koska tapahtumateivät sijoitu toukokuun lopun Sveitsiin niin hameissa tanssahtelun sijasta päästiin kahlaamaan housut jalassa lumihankeen.

Matkalle mukaan lähti luonnollisesti myös käsityöpussi. Kaksi päivää autossa per suunta, hulluksihan sitä tulisi ilman mitään tekemistä! Tämä Isabell Kraemerin malli olikin autokäsitöiden parhaimmistoa: ohut pitsilanka ja helppo malli, eli keskeneräinen työ ei hiosta sylissä, silmukoita ei tarvitse koko ajan olla laskemassa mutta raidat tuovat kuitenkin hitusen mielenkiintoa työhön.

...a hint of summer by Isabell Kraemer

Debbie Bliss Rialto Lace (vihreä), 60 g ja Manos del Uruguay Lace (vaaleanpunainen), 50 g

Valmis paita ei siis paina juuri mitään eli täydellinen kesäneule. Tai miksei myös talvineule trikoopuseroiden kanssa käytettäväksi, sillä yllättävän paljon tuo pitsilankakin lämmittää - lumisella kuvauspaikalla (Thyon 2000) pusero oli nimittäin valtosan ajasta nuhaisella pojalla lisälämmikkeenä.

Yksinkertaisuudessaan aivan loistava malli! Syksymmälle onkin jo suunnitteilla ...a hint of winter tummemmista väreistä ja pitkillä hihoilla toteutettuna.