Pellavaa kesään

Viiva seinään; neuloin itselleni kesäpaidan kesäisestä langasta!

Passenger oli mallina niin mieleinen, että valmistumisestaan lähtien mielessä on kutkutellut neuloa sama paita raidallisena. Alunperin suunnittelin neulovani tämän puuvillaisena mutta kun kaupasta löytyikin täyttä pellavaa oleva lanka (Rowan Pure Linen) oli valinta helppo. 

Tykkään kuinka raidallisena Passengerin olkalinjan rentous korostuu. Lanka on myös aivan huippua (tätä tulen hamstraamaan jos vain alennuksesta joskus löydän) - neuletuntuma oli yllättävänkin pehmeä pellavaksi, ja jos kammottavaa pöllyämistä ei oteta huomioon on lanka lähestulkoon täydellistä.

Alkuperäiseen version venekaula-aukon muutin V-muotoon (lisäykset joka toinen kerros kunnes silmukoita tarpeeksi). Lisäksi helman 'läpät' ovat 12 silmukan matkalta päällekkäin ja pelkkänä joustinneuleena neulottuja. Jälkiviisaana tosin on taas hyvä todeta, kuinka resorit olisi kuitenkin pitänyt ehkä neuloa pienemmillä puikoilla (nyt puikkokokona 3.25) tai ainakin päätellä tiukemmin; nyt etenkin helma alkaa repsottaa helposti. 

Passenger of Summer

(Passenger by Annamaria Ötvös)

Rowan Pure Linen väreissä Kalahari (120 g) ja Colorado (220g)

Pitäisiköhän neuloa tämä kolmantenakin kappaleena? Yksivärisenä samaisesta pellavalangasta?

Aisling

Aisling by Justyna Lorkowska

Artesano Silk 4ply Fawn (100g) ja Rosada (105g)

Tunnustan täysin etten todellakaan pukeudu viimeisen muodin mukaisesti, ja yleensä kestää vähintään pari vuotta että silmä tottuu uuteen housunleveystyyliin. Tällä taustalla ei siis mikään ihme, etten huivejakaan ole juurikaan käyttänyt (minun mielessäni huivit ovat olleet sama kuin 80-luvun 'huolettomasti' kaulaan sitaistu silkkihuivi).

 Tähän kevääseen asti olenkin selvinnyt vain parilla visusti talvikäyttöön varatulla huivilla. Hiljattain kuitenkin jokin naksahti päässä ja nyt kevään mittaan huiveja on syntynyt useampia omaankin käyttöön.

Tämä nyt valmistunut huivi, Aisling, on Masgotin lailla Justyna Lorkowskan aivoista peräisin. Raitoja, pitsiä ja palmikoita eli kaikkea ihanaa samassa paketissa - tykkään! Lankana unelmankevyt ja pehmeä Artesano Silk 4ply.

Kyllä, tätä huivia tulee käytettyä muulloinkin kuin talvella. Suunnitelmissa on myös toisen Aislingin neulominen niistä lankalaatikon jämäkeristä - vihreää ainakin löytyisi useammassa sävyssä; kukin sadepisaraosio omalla värillään pitsikuviota kohden väriä vahvistaen. 

Jämälankatakki

 Minä en varmaankaan ole ainoa neuloja jonka laatikot pullistelevat erinäisiä jämälankakeriä? Keriä joita ei koskaan tule käytetyksi mutta joita ei vain voi heittää pois. Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä näistä jämäkeristä eroon, joko ihan kylmästi pienimmät nöttöset roskiin laittamalla tai sitten niistä jotain jopa neulomalla.

Jämälankavarasto yhdistettynä kuopuksen krooniseen villatakkipulaan on yhtä kuin uusi raitatakki. Keltainen pääväri on Pollysta & Mollysta ylijäänyttä Debbie Blissin Bellaa (suosittelen hamstraamista jos mahdollista, ihanaa neulottavaa ja pysyy myös pesuissa hyvänä), oranssit raidat Rowan Pima Cotton DK:ta (poistettu jo tuotannosta) ja kyynätaipeiden harmaat raidat Soledadin ylijäämiä (Sublime Baby silk & bamboo).

Mallina aivoton tv-neule eli ylhäältä aloitettu raglan. Kaula-aukkoa on muotoiltu lyhennetyin kerroksin ja helma on kevyesti A-linjainen, muuten täysin peruskamaa. Napit ovat kuopuksen itsensä valitsemat eli kukkia ja kimallustakin takista löytyy. Kasvunvaraakin on, pelkäsin loppuun asti neulovani takista jo valmiiksi liian pienen joten väljyyttä on vähintään tarpeeksi.

Tyttö kuitenkin tykkää ja se kai tärkeintä on.

Vaihdantataloutta

Joskus maaliskuussa eräällä keskustelupalstalla kanssakirjoittaja esitti ohimennen toiveen pitsihuivista ja raitasukista. Koska minulta moiset syntyvät mutta koneompelutaidot ovat vähän niin ja näin sovittiin vaihtokaupoista: Suomeen lähtisivät huivi ja sukat, meille tulisivat kuopukselle shortsit ja mekko.

Lankavaihtoehdoista vaihtokaupan toinen osapuoli valitsi Artesano Definitionin vaaleanvihreänä (väri Mushy Peas). Koska toiveena oli kauttaaltaan pitsinen huivi päätyi mallivalinta Lily Go:n Dandelion on a Meadow'iin.

Nätti malli mutta tunnustettava on, että pari virhettä valmiista huivista löytyy. Kun kuitenkin vastaanottajalle huivi kelpasi virheineen ei purkuun tarvinnut ryhtyä tai uutta huivia neuloa. 

Huivin kaveriksi syntyivät myös ne sukat. Perussukat varpaista aloittaen ja jälkikäteen neulotulla kantapäällä, ei sen ihmeempiä. Lankana Araucania Ranco Solidia (punainen), Sandnes Garn Sisua (oranssi) sekä Opal 4plyta (keltainen).

Toivottavasti näille käyttöä tulee, viimeistään sitten syksyllä!

Keltaisessa liivissä

Kotikylän kevääseen kuuluu perinteinen vappukymppi. Heti maratonin jälkeen ei kympin vetäminen oikein tuntunut hyvältä idealta joten ilmoittauduin mukaan avustajan rooliin. Mielenkiintoista päästä näkemään kisa toimihenkilön roolissa!

Minun pestipaikkani oli ehkä yksi kisan helpoimmista: risteyksessä kylläkin, mutta tuskin kukaan vahingossakaan kääntyy selkeälle umpikujalle? Päätehtäväksi jäi siis ihan vain juoksijoiden kannustaminen, mikäs siinä sitten.

 Ottaen huomioon tämän tapahtuman olevan vain 'pienehkö' kylätapahtuma (n. 800 juoksijaa) on taso kova. Miesten voittaja pääsi tällä kertaa maaliin vähän päälle 33 minuutin, naisten sarjan ykkönen puolestaan olisi hätyytellyt Kalevan Kisoissa palkintopallipaikkaa (36 min). Hurjaa vauhtia muuten sujahtava ohi tuon tason juoksijat!

Valtaosa juoksijoista oli kuitenkin ns. normaalimpaa porukkaa. Sen reilun puolen tunnin aikana mikä pääjoukon juoksijoilta kului pisteeni ohi juoksemiseen tulivat kädet aroiksi taputtamisesta ja kannustushuudot tutuiksi - vaikka marshallin ohjeissa käskettiinkin kannustaa lauseella 'looking good' (etenkin silloin kun juoksu ei näytä hyvältä) ei minun kieleni tuohon taipunut; mitään muuta kannustusta en  nimittäin omalla kohdallani inhoa yhtä paljon. 'Looking strong' on paljon parempi ja toimii myös kävelijöille ;)

Muutama vinkki marshallin näkökulmasta katsottuna tuli tästä aamusta opittua, sekä omalle kohdalle että muille juoksutapahtumien koluajille:

• Nimi paidassa on pop. On kiva kannustaa ihmisiä henkilökohtaisesti, ja on myös kivaa saada henkilökohtaista kannustusta
• Kiitos toimii aina. Täytyy yrittää muistaa kiittää toimitsijoita aina kun vain siihen pystyy (eli ei juokse niin lujaa ettei saa sanaa suustaan)
• Hymy ja katsekontakti antavat minulle voimaa juoksijana, ja myös marshallina on mukavampi tulla huomioiduksi kuin olla vain paikallaan jököttävä patsas (tosin tämä myös edellyttää sitä, ettei juokse mk-tasolla. Anteeksi kaikki kisatoimitsijat, mutta tuolloin en kykene kuin irvistykseen ja tien tiukkaan tuijottamiseen)

Jos ensi vuonna en ole mukana juoksemassa, niin eiköhän keltainen liivi taas kutsu. Mukava kokea juoksutapahtuma välillä myös aidan toiselta puolelta!

This is a run, not a race

Kevään toinen maraton. Jos Manchesterissa oli tarkoitus mennä lujaa niin tällä, maastossa juostavalla maratonilla, oli lähinnä tarkoitus nauttia maisemista hitaasti edeten.

Reitiltään Sarsen Trail Marathon on ehkä yksi maagisimmista maratoneista. Startti Aveburyn kivikehältä (tämä on jäänyt turhaankin kuuluisamman naapurinsa varjoon), josta polkuja pitkin edeten Salisbury Plainsin halki Stonehengen läheisyyteen.

Maratonin motto tältä vuodelta Run it, Walk it, Bike it, Enjoy it oli tältä vuodelta ainakin ensimmäisten kuuden ja puolen kilsan osalta ehkä pikkuisen ylimitoitettu (reitti oli mahdollista myös kävellä tai polkea joko osittain tai kokonaan). Turhat luulot maratonin helppoudesta ainakin karisivat heti alkuunsa; märän kärrypolun tarpominen ylämäkeen ei ole lystiä. Onneksi sentään huipun maisemat palkitsivat, ja tuolloin vielä jalatkin jaksoivat lennättää alamäkeen vauhdikkaasti.

Alunperin lähdin matkaan neljän ja puolen tunnin aikatavoitteella. 18km kohdalla alkavaan ylämäkeen asti tavoitevauhdissa pysyinkin, mutta mäen juurella oli pakko laittaa miehelle viesti ja ilmoittaa myöhästymisestä; uusi tavoite olisi viiden tunnin rikkominen.

Tuo kuitenkin oli onneksi reitin viimeinen paha mäki. Turhan helppoa ei tosin loppumatkakaan ollut, siitä piti navakka vastatuuli huolen. Ehkä tosin myös mäkitreenin puute vähän vaivasi, ylämäkiin menivät jaloista paukut joten loppumatka oli -ainakin välillä- pienoista kärsimystä. Minulla tosin myös selkeän tavoitteen puute latistaa juoksuintoa: jos kerran vähemmälläkin raastamisella maaliin pääsee, niin miksi turhaan kiusata itseään?

Kisaan ilmoittautuessani olin etukäteen itselleni hehkutellut kaikkien aikojen siisteintä maalia eli Stonehengea. Pettymys olikin ehkä melkoinen, kun reilu viikko sitten tuli ilmoitus reittimuutoksesta: maali ei olisikaan kivikehällä vaan reilun kymmenen kilsan päässä jossain niityllä. Hienoilla kylteillä oli kyllä Stonehenge Viewing Pointit merkitty, mutta kuten kuvasta näkyy niin hakemalla hakea sitä Stonehengea sai.

 

Ehkä en siis aivan täysin rinnoin tästä maratonista nauttinut, mutta nyt yön yli nukuttua alkaa taas fiilis olla korkeammalla. Alkuperäinen aikatavoite ei ylittynyt kuin 10 minuutilla eli uusi maastoennätys kuitenkin, ja maasto oli kuitenkin rankempi kuin aiemmilla kerroilla (ellei nyt Picnic Maratonia lasketa). Ihan nyt heti en ehkä uudestaan tähän kisaan ilmoittaudu, mutta eihän koko ilmoittautuminenkaan aukea kuin vasta tammikuussa eli aikaa vielä on mielen muuttua...

Mukavuusneule

Joskus alkuvuodesta Jenny ilmoitti myyvänsä halvalla varaston loput Manos del Uruguayt. Eihän moista tilaisuutta voinut jättää käyttämätä, joten viisi kerää Silk Blendia päätyi minun lankavarastooni.

Parisen kuukautta langat laatikossa ehtivät marinoitua ennen kuin otin härkää sarvista ja laitoin puseron puikoille. 250 g ei pitkähihaiseen puseroon riitä, joten seuraksi otin alkuun kokoelman dk-jämiä. Alkuun pusero näytti hyvältä, mutta vartalo-osan valmistuttua lopputulos oli järkyttävä - pusero purkuun kahta ensimmäistä raitaa lukuunottamatta.

Uudessa yrityksessä raidoitus syntyi kahdella värillä, Knitlob's Lairin Pohjan Neidolla ja Skein Queenin Voluptuousilla, ja nyt lopputuloksesta tuli myös mieleinen. Puseron vartalo-osa on neulottu broken seed stitchina (rikottu helmineule?) ja hihat sileänä neuleena. Kaula-aukon viimeistelee i-cord, helmassa on joustinneuleessa halkio. Puseron pohjana Kynance Coven malli runsain muokkauksin.

Broken seed stitch sweater

Manos del Uruguay Silk Blend 250 g

Knitlob's Lair Pohjan Neito 40 g ja Skein Queen Voluptuous 60 g

Neulevaiheessa  iski välillä uskonpuute mutta eiköhän tätä puseroa tule käytettyä. Mukavuusneule parhaimmillaan, silkin pehmeys ja keveys on Silk Blendissä kyllä uskomaton.