Frosty Acorn

Frosty Acorn by Suvi Simola

Artesano Alpaca Silk 4ply 160 g (väri Rosada) 

sekä

Easyknits Twinkle (väri Orbitron)

Tällä hetkellä muu elämä haittaa suuresti neulomisharrastusta. Jotakin on kuitenkin joutohetkinä ehtinyt valmistumaankin, onneksi.

 Frosty Acorn on taas 'oikeassa paikassa oikealla hetkellä' -puseroita. Suvi Simolan kaivatessa uudelle neulelleen testineulojia satuin kerrankin olemaan Ravelrya selailemassa oikeaan aikaan, ja pääsin testaamaan kokoa XS.

Alkuperäisessä ohjeessa oli pieni virhe kaula-aukon lyhennyteissy kerroksissa josta johtuen tässä puserossa kaula-aukon syvin kohta on tässä versiossa parin silmukan verran sivussa neuleen keskustasta. Koska käytössä ei virhettä huomaa (+ kuviovärin lankavalinta hämää silmää) jätin suunnittelijan luvalla puseron tällaisekseen enkä purkuhommiin lähtenyt. Lopulliseen ohjeeseen virhe on luonnollisestikin korjattu eli siitä vain ohjetta hankkimaan ;)

Tykkään, niin lankavalinnoista (esikoisen itsensä valitsemat) kuin mallistakin. Twinklea olisi jäljellä vielä sopivasti omaankin puseroon eli ehkä vielä joskus saan itselleni oman huurteisen tammenterhon. 

Fleur, take two

Esikoisen Fleurin jälkeen jäi mieleen hautumaan ajatus omasta Fleur-paidasta, ja kun elokuussa tuli kutsu osallistua Tweedysheepin Cozy Sweater -KALiin en suuremmin houkuttelua tarvinnut.

Paidan malli oli siis itsestään selvä valinta, samoin pitsiosion korostusväri (Louhittaren Luolan Pohjan Neito). Pääväriä varten piti sen sijaan mennä ihan lankakauppaan ja tuumiskella hetki ennen Artesanon Superwash Merinoon päätymistä.

Fleurin pitsiosio oli edelleen koukuttava neulottava (jos vielä tämä mallikerta...), pitsikukat yksinkertaisuudessaan nerokkaita ja hartioiden malli mieleinen. Tosin heti pitsikuvion päätyttyä poikkesin ohjeesta ja muotoilin etumuksen kaula-aukon puseroon sopivaksi eli joka toisella kerroksella kaula-aukon reunaan lisäys kunnes kummankin etukappaleen silmukkamäärä oli puolet takakappaleen silmukkamäärästä. 

Puseron loppuosa olikin sitten taas suoraa posottamista. Koska Pohjan Neitoa oli vielä pitsiosion jälkeen pieni nöttönen jäljellä, päädyin neulomaan kohoraidat (kolme nurjaa kerrosta) ennen hihojen ja helman joustimia.

Fleur by Svetlana Volkova

Artesano Superwash Merino, 350 g, ja Knitlob's Lair Pohjan Neito, 80 g

 
Jos jälkikäteen tekisin jotain toisin, niin pitsiosion neulominen kokoa tai kahta suuremmilla puikoilla voisi olla hyvä idea... Nyt pusero on neulottu kokonaan neljämillisillä puikoilla, ja hartiat voisivat olla aavistuksen löysemmät. Vitosmillisillä puikoilla tulos oli kuitenkin liian löysää, eikä kotoa neljäpuolosia löytynyt joten tällä nyt mennään. Kyllä pusero päälle mahtuu nytkin.

Toinen, aavistuksen ärsyttävämpi ominaisuus puserossa on Pohjan Neidon värin leviäminen. Koskaan aiemmin ei tätä ole kohdalleni osunut vaikka surutta kaikki neuleeni koneessa pesenkin - nyt kuitenkin näin kävi, ja siellä täällä beigessä merinossa näkyy vaaleampia kellertäviä läikkiä. Todennäköisesti tältä olisin välttynyt käsin puseron pesemällä.

Maastossa, versio '15

Jos saman kisan juoksee jo toista vuotta putkeen niin voiko tätä kisaa nimittää jo juoksuvuoteen kuuluvaksi perinteeksi?





Ehkä voi, ehkä ei. Ekan maaliinpäästyn Clarendonin jälkeen (ensimmäinen yritys viisi vuotta sitten päättyi vatsakramppien ja nesteen imeytymättömyyden vuoksi keskeytykseen) oli itsestään selvää, että jos vain aikataulut antavat myöten on heti seuraavana vuonna uudestaan matkaan lähdettävä.

Kuten viime vuonna, niin nytkin ilma oli kuin juoksua varten tehty. Vaikka aamu valkenikin koleana (+3 ja sumua) päätin luottaa sääennusteisiin ja lähteä kisaan pelkällä t-paidalla ja capreilla. Oikea päätös, jo startin aikaan (10.30) ulkona selvisi paleltumatta ja juostessa pitkähihainen olisi ollut aivan liikaa.

Startissa massa imaisi mukaansa ja ekat kilsat menivät lujaa, vain vähän päälle viiden minuutin kilometrivauhtia. Mikäs siinä, juoksu tuntui hyvältä ja mieli teki vain kerätä aikapuskuria jälkimmäisen puoliskon hidastumista vastaan. Ja tällä kertaa ei edes se perinteinen väsähtäminen ollut ykköshuolenaihe vaan mäet, jälkimmäinen puolisko tässä kisassa on paha. Todella paha.

Alusta asti taktiikkana oli tasaisten osuuksien juoseminen mukavalta tuntuvaa vauhtia, ylämäkien kävely ja alamäkien päästely täysillä painovoimaa hyväksi käyttäen. Hyvin toimi, puoliväliin saavuin yllättävän hyvävoimaisena ja juoksu oli edelleen aivan huippua.

Sitten koittivat ne etukäteen kammoamani mäet. Joko vuoden aikana muisti on tehnyt tepposet ja suurennellut mäkiä mielessäni tai sitten kunto on päässyt kasvamaan, mutta mäet eivät olleet lainkaan niin pahoja kuin etukäteen niitä mielessäni kauhistelin. Juoksemaan en niitä todellakaan ylös päässyt, mutta eipä myöskään tarvinnut pysähtyä huipulla puuskuttamaan ja tasaamaan hengitystä... Toisaalta näihin mäkiin energiaa myös hukkaantui reippaahkosti, viimeisten kilometrien pienemmät kumpareet tuntuivat vuorilta vaikka kuinka marshallit yrittivätkin vakuuttaa niiden olevan mäkiä ainoastaan omissa kuvitelmissa.

Sitten oli se viimeinenkin mäki ohitse ja loppukiri maaliin. Jes, aikatavoite alittui kolmella minuutilla ja edellisvuoteen tuli parannusta yli 20 minuuttia. Jos sama kehitys jatkuu niin ensi vuonna on jo neljä tuntia lähellä, ja tuo olisi tässä maastossa kova suoritus!