Ehkä voi, ehkä ei. Ekan maaliinpäästyn Clarendonin jälkeen (ensimmäinen yritys viisi vuotta sitten päättyi vatsakramppien ja nesteen imeytymättömyyden vuoksi keskeytykseen) oli itsestään selvää, että jos vain aikataulut antavat myöten on heti seuraavana vuonna uudestaan matkaan lähdettävä.
Kuten viime vuonna, niin nytkin ilma oli kuin juoksua varten tehty. Vaikka aamu valkenikin koleana (+3 ja sumua) päätin luottaa sääennusteisiin ja lähteä kisaan pelkällä t-paidalla ja capreilla. Oikea päätös, jo startin aikaan (10.30) ulkona selvisi paleltumatta ja juostessa pitkähihainen olisi ollut aivan liikaa.
Startissa massa imaisi mukaansa ja ekat kilsat menivät lujaa, vain vähän päälle viiden minuutin kilometrivauhtia. Mikäs siinä, juoksu tuntui hyvältä ja mieli teki vain kerätä aikapuskuria jälkimmäisen puoliskon hidastumista vastaan. Ja tällä kertaa ei edes se perinteinen väsähtäminen ollut ykköshuolenaihe vaan mäet, jälkimmäinen puolisko tässä kisassa on paha. Todella paha.
Alusta asti taktiikkana oli tasaisten osuuksien juoseminen mukavalta tuntuvaa vauhtia, ylämäkien kävely ja alamäkien päästely täysillä painovoimaa hyväksi käyttäen. Hyvin toimi, puoliväliin saavuin yllättävän hyvävoimaisena ja juoksu oli edelleen aivan huippua.
Sitten koittivat ne etukäteen kammoamani mäet. Joko vuoden aikana muisti on tehnyt tepposet ja suurennellut mäkiä mielessäni tai sitten kunto on päässyt kasvamaan, mutta mäet eivät olleet lainkaan niin pahoja kuin etukäteen niitä mielessäni kauhistelin. Juoksemaan en niitä todellakaan ylös päässyt, mutta eipä myöskään tarvinnut pysähtyä huipulla puuskuttamaan ja tasaamaan hengitystä... Toisaalta näihin mäkiin energiaa myös hukkaantui reippaahkosti, viimeisten kilometrien pienemmät kumpareet tuntuivat vuorilta vaikka kuinka marshallit yrittivätkin vakuuttaa niiden olevan mäkiä ainoastaan omissa kuvitelmissa.
Sitten oli se viimeinenkin mäki ohitse ja loppukiri maaliin. Jes, aikatavoite alittui kolmella minuutilla ja edellisvuoteen tuli parannusta yli 20 minuuttia. Jos sama kehitys jatkuu niin ensi vuonna on jo neljä tuntia lähellä, ja tuo olisi tässä maastossa kova suoritus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti