No onkos tullu kesä nyt talven keskelle

Se on siinä. Aloitus kesäkuun alussa, ja valmista tuli joulukuun alussa.

Ohje on peräisin Lynette Andersonin Country Cottage Quilting - kirjasta, joka löytyi kesäkuun alussa kirjastosta. Kolmen viikon laina-ajan puitteissa sain tilkut leikatuksi ja ommeltua blokeiksi sekä applikaatiot kopioitua, leikattua ja liimattua paikoilleen. Siihen se inspiraatio sitten tyssäsikin aika pitkäksi aikaa... Ekan blokin sain valmiiksi heinäkuussa, seuraava valmistui vasta reippaasti marraskuun puolella paniikin iskiessä - loput blokit valmistuivat tiukalla 1½ päivää per blokki -tahdilla.

Täkissä on 12 blokkia joista jokainen koostuu 20 pienemmästä tilkusta. Lisäksi jokainen blokki on koristettu 24 käsin kiinni ommellulla applikaatiolla.

On kukkaa ja lintua, on perhosta ja kastelukannua. 

Täytteeksi täkkiin ompelin Ikean halvimman mahdollisen peiton. Minä ja peittovanut emme oikein tule toimeen keskenämme, joten tällainen huijausratkaisu sopi minulle paremmin kuin hyvin. Lisäksi hintaakin tuli peitolle vanua vähemmän... 

Ihan heti en lähde vastaavaan projektiin enää uudelleen. 

Bonuksenä vielä päälle kuopuksen osuus tämänvuotisista tsi-lahjoista eli kahvikuppi ja kannellinen astia kummeilleen.

Joululahjat 2014, osa 2

Muuten raidallisesta jouluteemasta poiketen käly sai lahjan ilman raitoja eli villatöppöset. Malli sama kuin joulukalenterinkin töppösissä eli Westwood Slippers, materiaalina Cascade 220. Nahkapohjat Etsysta ostetusta nahanpalasta.

Loput neulelahjat sitten noudattivatkin raitateemaa. 

Leftiet anopille, kälylle ja kuopuksen kummitädille. Kälyn punavalkea huivi Rowan Pure Wool 4plysta (valkea) ja Sparkleduck Galaxysta; kummitädin keltaharmaa huivi Debbie Blissin Rialto Lacesta (harmaa, lanka kaksinkerroin) ja Easyknitsin Twinklesta sekä anopin sinivalkoinen huivi Rowanin Pure Wool 4plysta ja Skein Queenin Voluptuousista.

Pääväriä kuhunkin huiviin upposi n. 100 g, lehtiin puolestaan n. 20 g per huivi.

Joululahjat 2014, osa 1

Tämänvuotisia lahjoja kun katselee, niin teemana on selvästikin tänä vuonna olleet raidat. Syytän maaliskuista Kynance Covea, siitä tämä villitys lähti...

Ekat joululahjathan lähtivät jo matkaan reippaasti ennen joulua. Samalla mallilla syntyivät loputkin lahjapuserot - mitä sitä turhaan hyväksi havaittua ohjetta muuttamaan. Tässä myös hyvin näkee tämän ohjeen nerokkuuden; erilaisilla lankavalinnoilla ja muokkauksella puserosta takiksi saa jokaiselle vastaanottajalle juuri tälle sopivan neuleen.

Neule 1: Villatakki kummipojan siskolle. Jos ei lahjaksi tule rubiinikenkiä niin ehkä smaragdina kelpaa kuitenkin? Lankoina kokoelma ohuita sukkalankoja, mitä ikinä sitten laatikosta löytyikin. Mallina pikkuserkkuaan päätä pidempi poika - vastaanottajallaan takki ei toivottavasti näin nafti ole.

 Neule 2: Mallina edelleen mallinaolemista inhoava poika; vastaanottaja vuotta nuorempi & päätä lyhyempi kummityttö. Lankana Araucania Ranco Solid (valkea) ja Noro Taiyo Sock. Taskut Easyknitsin Twinklesta. Napit ovat peräisin Yorkin Duttons for Buttonsista - jos joku on Yorkiin suuntaamassa, niin suosittelen käyntiä tässä nappiputiikissa!

Neule 3: Pusero kummipojan veljelle. Araucania Rancoa valkoisena, vihreänä ja punaisena, koko n. 5v. Toivottavasti!

Joulukalenterivaihto 2014

Pimeintä syksyä piristämään päätin osallistua erään keskustelupalstan joulukalenteri vaihtoon. Tokihan mukava oli odotella omaakin kalenteria, mutta vielä hauskempaa oli suunnitella ja valmistella vaihtoon lähtevää. Marraskuun puolivälissä tämä joulukalenteri lähti lopulta matkaan kohti Suomen Oulua - toivottavasti vastaanottajalle oli tästä kalenterista yhtä paljon iloa kuin minullekin!

Valtaosa kalenterin luukuista oli jotain valmiina löytynyttä, mutta osan halusin tehdä itse alusta alkaen.

Luukku 9: Villasukat/Double Heelix, lankana Opal Uni Solid. Oli muuten aivan mahtava ohje kunhan sen ensin ymmärsin - tykkään kovasti tuosta kierrekantapäästä!

Luukku 16: Pannulaput uusiokäytössä. Vanhoja ja kulahtaneita pannulappuja meillä on vino pino, joten muuten käyttökelpoiset laput on vain päällystetty uudelleen. Mukaan lähti myös se minulle aito ja oikea porkkanalaatikon resepti.

 Luukku 20: Lapaset. Soilen esiteltyä blogissaan Vaatimattomia kukkasiaan piti minun saada testata samanlaisia samantien. Lapasohjeen pohjana on Maize, mutta Soilen vinkistä neuloin kukkasten pohjaksi enemmän nurjaa kuin ohjeessä keskettiin. Lapasten lankana Rowan Pure Wool Aran, kirjailussa epämääräinen kasa laatikon pohjalta löytyneitä lankanöttösiä.

Luukku 24: Huopatossut. Lokakuussa pääsin testaamaan Sheila Strombergin Westwood Slippers -ohjetta. Eka (onnistunut) pari meni esikoisen käyttöön, ja koska ohje nyt oli vaan niin kiva halusin samanlaiset tehdä myös kalenteriin. Itse töppöset on neulottu UK Alpacan Luxury Alpacasta (lanka kaksinkerroin), pohja on nahkaa.

Ensi vuonnakin lähden vaihtoon mukaan, oli sen verran mukava kokemus. Kiitokset sekä omalle tontulleni että myös tontutettavalleni!

Joulupukki matkaan jo käy...

Loma.

Suunnitelmissa suklaata, lenkkeilyä ja vähän lisää suklaata. Neuloakin ehkä voisi, jos sormet eivät ole liian tahmeat.

Hyvää joulua!

Mull' on levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat jalat...

Poika on meillä aivan tavattoman levoton nukkuja. On unissakävelyä ja puhumista, ja ei ole mitenkään tavatonta että aamulla peitto on mytyssä jossain päin pussilakanaa. Pääsääntöisesti poika siis onkin nukkunut tilkkutäkkien alla - peittoon tikattuja täytteitä ei niin vain paikoiltaan potkitakaan.

Nyt vain pääsi käymään niin hassusti, että nelisen vuotta ommeltu peitto alkaa käydä auttamatta liian pieneksi; peiton ollessa kiskottuna korviin (poika on perinyt isänsä omituisen tavan nukkua peitto naaman yli vedettynä) eivät jalat enää pysykään lämpiminä. Oli siis aika ommella uusi peitto.

Peitto on tehty String quilt tutorialin avulla. Koska en erityisemmin rakasta kankaiden leikkaamista, päätin huijata ja ostin kaistaleet valmiina jelly roll -kerinä, kankaana Modan Road 15. Näitä keriä täkkiin kului 2, minkä lisäksi jouduin leikkaamaan vielä muutaman kaistaleen varastossa olevista kankaista.

Taustakangas on Ikean vahvaa peruspuuvillaa, ja täyte samoin Ikeasta (halvin mahdollinen peitto). Valmis peitto on hitusen helpompi käsiteltävä kuin peittovanu, joten miksi kiusata itseään turhaan :)

23.39

Maastolenkkarit - check
Kyynärpäät ojossa eturivissa - check
Eteenpäin veren maku suussa - check

Ja se on siinä! Virallinen aika sekunnin nopeampi - maalissa ei enää energiaa riittänyt riittävän nopeaan kädenliikkeeseen.

Seuraava tavoite lienee 40 sekuntia tuosta ajasta pois.

Puseron pikatuunaus

 Lapsilla oli tänään Christmas Sweater Day koulussa. Ihan periaatteesta en kymppiä huonolaatuisesta puserosta maksa, etenkään kuin käyttöä todennäköisesti on vain tämän yhden päivän verran, joten ehdotin lapsille olemassa olevien puserojen tuunausta. 

Suunnitelma siis täysi kymppi. Toteutus jäi sitten viime tippaan - vaikka päivä oli ollut tiedossa jo parisen viikkoa, havahduin toimintaan vasta tänään seitsemän jälkeen, reilu tunti ennen kouluun lähtöä. Suihkuunkin pitäisi ehtiä, ja jotain olisi myös syödä...

Ensimmäisenä oli vuorossa esikoisen pusero eli jo etukäteen vahingossa tuunattu, suomeksi sanottuna kevyesti pesussa huovutettu, Twenty Ten. Kauriin hahmotelma ensin paperille ja tätä kaavaa käyttäen kuvio kimallehuovasta; kauriin ompelu (huonoa neulaa kiroten) kiinni puseroon. Kauriin valmistuttua vielä tähti vasemmalle ja tadaa, joulupusero suomalaiseen vähäeleiseen tyyliin on valmis.

Aikaa meni noin tunti. Suihkuun ehdin mutta aamupala jäi cokiksen tasolle. Poika onneksi ilmoitti lähtevänsä kouluun tavallisessa koulupaidassa.

Muutakin on tämän päivän aikana tullut valmiiksi, eli sen tämän vuoden eniten työtunteja vaatinut käsityö valmistui tänään. Tweet tweet vaan, jos joku haluaa minua jouluna muistaa niin lahjakortit (urheilu)hierojalle ovat hyvin tervetulleita ;)

Joulukuun alku

Joulukuun alku alkaa hiljalleen näkyä kodissa. Tänä vuonna koristeräjähdystä ei ole vielä tapahtunut, vaan lähestyvä joulu näkyy ja tuntuu lähinnä pienemmissä yksityiskohdissa. 

Tänä vuonna minulla on ehkä kaikkien aikojen hienoin kalenteri! Osallistuin eräällä keskustelufoorumilla joulukalenterivaihtoon eli marraskuun puolivälissä kotiin tupsahti laatikollinen ihania paketteja. Enkä muuten ole ainoa, joka on tästä kalenterista innoissaan: eilen lapset vaativat minua avaamaan oman 'luukkuni' jo heti kaikkien ehdittyä aamupalapöytään (lapsilla lupa avata omansa vasta puuron jälkeen), ja tänään esikoinen oli etsinyt paketin jo valmiiksi minulle minun viipyessäni aamun salireissulla.

Eivätkä kääröt tuo vain odottaessaan iloa, vaan iloa riittää myös avaamisen jälkeen. Eilen paketista löytyi Kaikkien aikojen joulu vuodelta 2011 (sattuneesta syystä viime vuosien suomalaiset joululehdet ovat jääneet  vähän vähemmälle lukemiselle) sekä kolme pussia teetä; tänään kääreistä paljastui kolme joulukorttia.

Mutta eihän yksi kalenteri tokikaan riitä mihinkään! Viime vuonna jäin harmittelemaan Missä neuloimme kerran -blogin jämälankavillasukkajoulukalenterin missaamista, joten tänä vuonna olin kärppänä paikalla heti eilen aamusta. Kärjet vaaleanvihreällä (Mickin jämiä), ekan sukan eka raita The Truth About Loven kannessa poseeraavan P!nkin kengistä. Kakkossukan ekasta raidasta tuli puolestaan sininen - pyrin pitämään lankavarastoni säilytystilan puutteen vuoksi hyvin maltillisena.

Minä en suinkaan ole ainoa lahjen valmistelija tässä taloudessa. Lauantain Suomi-koulussa ei tällä kertaa opiskeltukaan päät pauhuten suomea vaan laitoin lapset askartelemaan joululahjoja. Jonnekinhan myös niitä kangastilkkuja on tungettava... Esikoisen paketti menee kummeilleen, pojan lahja puolestaan kuulemma Joulupukille - tosin tästä ehkä käydään vielä hieman keskustelua.

Välipala

Se aika vuodesta. Vaikka kuinka hyvissä ajoin aloitankin joululahjoihin valmistautumisen, niin silti nämä viimeiset pari kuukautta alkaa stressi iskeä päälle ja kylmää hikeä pukkaa tekemättömiä töitä ajatellessa.

Tänä vuonna on ehkä kuitenkin parempi tilanne kuin koskaan aiemmin: Aattoon aikaa tasan kuukausi, ja keskeneräisenä enää kaksi työtä! Tosin toinen työ näistä on se tämän vuoden työläin, joten ihan vielä ei täysin pääse hengähtämään. Pikkuisen kylläkin, sillä pitihän näistä herkkulangoista päästä jotain tekemäänkin.

Molly by Erin Ruth

Malabrigo Rios in English Rose, 80g

Pipotilanne minulla oli huono, joten hyvin lyhyen Ravelry-surffailun jälkeen Molly lähti puikoille. Isot puikot, hyvä ohje ja nautinnollisen neulottava lanka = kahdessa päivässä valmis pipo. Hyvä niin, sillä viikonloppureissulla Yorkissa pipo tuli tarpeeseen: lämpötila kyllä oli lähempänä kymmentä mutta raaka kosteus tuntui tunkevan luihin ja ytimiin.

Tykkään. Ainoa huono puoli pipossa on sen valmistuessa iskenyt kaulahuivitarve - kyllähän pinkin pipon kaveriksi pitäisi joku uusi huivi saada sinapinkeltaisin sijaan :)

Voittajan on helppo hymyillä

 Kuka muistaa vielä tämän elokuussa valmistuneen villatakin?

Takki oli yksi minun kontribuutioistani Ravelryssa syksyn ajan pyörineeseen KALiin Jojin ryhmässä. Kukin osallistuja neuloi mitä halusi (Joji Locatellin ohjeista luonnollisestikin), ja valmiista töistä sai jokainen äänestää mieleisiään. KALin päätyttyä jokaisen työn "äänet", eli käytännössä tykkäykset, laskettiin yhteen, ja pidetyimmät työt pääsivät palkinnoille omissa sarjoissaan.

Ihan tarkalleen ottaen tämä esikoiselle neulomani See you there ei villatakkisarjaa voittanut, mutta sai kuitenkin kakkostilallaan lohdutuspalkinnon maineen ja kunnian lisäksi. Eikä kyseessä ollutkaan mikään surkea pikkupalkinto, vaan torstaina kotiin tuli kaksi kerää lankaa suoraan Malabrigolta! Etukäteisilmoituksen mukaan keriä olisi pitänyt tulla vain yksi, joten tämä toinen kerä oli aivan mahtava yllätys.

Nyt kun vain keksisi mihin nämä herkkulangat käyttäisi. Alunperin suunnittelin neulovani esikoiselle näistä takin tai puseron, mutta voi olla että kyllä nämä ihan omaan käyttöön kuitenkin tulevat...

Park Run

 Park Run, tuo loistava konsepti! Launtaiaamuisin ympäri Britannian järjestettävä ilmainen 5km juoksutapahtuma. Ei ilmoittautumisia, riittää kunhan paikalla on pari minuuttia ennen lähtölaukausta. Ainoastaan ennen ensimmäistä osallistumistaan täytyy rekisteröityä tapahtuman sivuilla, ja osallistuessa mukana täytyy olla oma henkilökohtainen viivakoodi: No barcode, no time.

Minulla osallistumisia on takana nyt neljä. Ennätys toisella osallistumiskerralla juostu 24.12, ja tätä aikaa myös sivusin edellisellä kerralla. 24 minuutin alitus olisi tavoitteena, mutta toistaiseksi tuntuu oleva vielä niin kaukana... Suurin este (kirjaimellisesti) vaikuttaisi olevan alun ruuhka; startti tapahtuu 10 m leveänä ihmismassana jossa jokainen pyrkii saamaan mahdollisimman hyvän paikan hyvin nopeasti kapenevalla polulla. Viimeksi ruuhkassa edetessä eka kilsa vei aikaa 5.09, eli loput neljä kilsaa menivät lähestulkoon jo maagisen 24 minuutin edellyttämää vauhtia. Vauhtitreenja vain lisää, ja joku kerta röyhkeästi eturiviin - kyllä minä vielä tuon rajan alle pääsen.

Yksityiskoulun oppilaat omissa treeneissään

Koska normaalisti lenkkini ovat minimissään kolmen vartin mittaisia, tuntuu tuollainen vajaan 25 minuutin pikapyrähdys turhan lyhyeltä liikuntasuoritukselta. Alkulämmittelynä voi siis hölkätä puistoon (7.6km lyhintä reittiä pitkin), ja vitosen vedon jälkeen joko palata takaisin kotiin samaa reittiä tai kiertää maisemareittiä (12.5km). VK-vedon lisäksi lauantaiaamuun saa siis helposti ujutettua myös pitkiksen samaan hintaan.

Jos joku lukija suunnittelee lomaa Iso-Britanniaan, kannattaa etukäteen tsekata Park Runin nettisivut ja rekisteröityä mukaan. Vitosen lenkki aamulla herättää mukavasti, eikä hyvin opastetulla reitillä myöskään eksymisen vaaraa ole!

Joulupukin varaslähtö

Maailman huonoin salaisuuksien pitäjä täällä moi.

Kun kummipoikien joululahjat valmistuivat jo hyvissä ajoin, lokakuun puolivälissä, tuntui villatakkien turha piilottelu ja papereissa säilyttäminen täysin turhalta. Kyllähän villaa tarvitaan ylle jo näin syksyllä, etenkin kun uutisissa on kantautunut tietoja Suomen lumisateista ja pakkasista... Lisäksi kaksiveet eivät juurikaan vielä joulusta ymmärrä, ja menevät lahjavuorista vain ymmälleen, joten eivät myöskään pahoita mieltään vaikkei kummeilta jouluna lahjaa enää tulekaan.

Poikien äitien luvilla paketit lähtivät siis jo hyvissä ajoin Suomeen. Tarvittaessa lahjat olisivat toki säilyneet kääreissään ihan jouluun asti, mutta ilmeisesti lasten vanhemmat olivat tässä lahja-asiassa samalla kannalla kanssani: käyttöön ovat takit jo menneet.

Mallina takeissa hyväksi havaittu Isabel Kraemerin Kynance Cove, lankana Araucania Ranco Solid. Kokona muokattu XS: oman pojan paidassa huomasin kaula-aukon olevan lapsille liian laaja, joten näissä takeissa olkapäät olivat ohjetta leveämmät (22 silmukkaa) ja kaula-aukko vastaavasti kapeampi (26 silmukkaa). Tuostakin kaula-aukkoa olisi vielä ollut varaa kaventaa, mutta eipähän nyt ainakaan ahdista liikoja.

Loput lahjat lupaan ja vannon toimittavani perille vasta jouluksi. Ehkä.